No niin, juuri kun viime viikolla pääsin kehumaan uudella ennätyksellä, niin eiköhän ne tuossa sunnuntaina paukautettu heti uusiksi! Kyseessä oli tietenkin Runner’s High’n yhteislenkki Pirkkolassa, mulle tämän syksyn ensimmäinen (ja viimeinen). Erinomainen juoksusää (vesisade) oli houkutellut paikalle hurjat neljä juoksijaa, mun lisäksi reippailemaan olivat uskaltaneet Laura, Anneli ja Aki. Sillä porukalla sitten lähdettiin taaplaamaan Pirkkolan polkuja.
Pitkä lenkki porukassa oli huomattavasti kivempaa kuin yksin taaplaaminen, juttua kyllä riitti koko parituntisen ajaksi! Kerettiin hyvin matkustella USAt, Meksikot, Kiinat, Thaimaat ynnä muut! Mulla oli kyllä kuuntelemista, kun en ole itse vielä päässyt matkustelemaan Euroopan ulkopuolelle! Juttelun lomassa tuli juoksenneltua sellainen 17 km vielä melkoisella vauhdilla (tai siis ainakin mulle, koska syke oli 150 tienoilla koko ajan, muilla vain 135 kieppeillä… ). Uuden ennätyksen sain aikaan, koska juoksin lisäksi kotoa Pirkkolaan ja vielä takaisin lenkin jälkeen, yhteensä kilometrejä kertyi 22,2! Aikaa kului reilut kaksi ja puoli tuntia, joten ennätyksiä tuli parannettua heti kunnolla!
Sunnuntai-iltana kävin kuuntelemassa Rajattoman joulukonserttia Musiikkitalossa, aivan mahtava keikka! Siitäpä ei pitemmälti tässä, oli vain pakko saada hehkuttaa, kun tuo joulukonsertti oli vain niin upea!
Könkkäämistä tuli sitten maanantaina, koska mun jalat eivät ihan ehtineet palautua sunnuntain rykäisystä. Sisukkaana menin kuitenkin Pirkkolan viimeisiin juoksutreeneihin. Ehdin huokaista jo helpotuksesta, kun Aki ja Tapsa mainitsivat, että tehdään vähän kevyemmin tällä kertaa. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, koska “kevyemmät” treenit tehtiin Pirkkolan 500 m mäessä. Reidet huusi kyllä hoosianna jo tässä vaiheessa. Alkuverkkojen jälkeen tehtiin juoksutekniikkaa, tällä kertaa melko loikkavoittoisesti. Loikat on juuri sitä mitä mun pitäisi tehdä, että saisin askeleen ponnistuksen hyödynnettyä paremmin, mutta näiden loikkien jälkeen oli jalat kyllä aivan makaroonia.
Näissä tunnelmissa sitten lähdettin siihen ylämäkeen. Harjoituksen tavoitteena oli juosta mäki neljä kertaa ylös, välissä palautus hölkkäämällä. Vauhdin ei tarvinnut olla ihan hirveän nopea vaan haettiin mukavaa vauhtikestävyystreeniä. Lähdinkin sitten kohtuullisen rauhallisesti liikkeelle. Juokseminen ei kyllä ollut ihan helppoa ja jalat tuntuivat vain menevän jumiin, joten päätin että mulle riittää tällä kertaa kaksi vetoa. Sitä paitsi torstain juoksusarjan osakilpailu häämöttää jo niin lähellä, etten halunnut saada jalkoja täysin jumiin ennen sitä (se 13 minuutin raja muuten rikkoutuu tällä kertaa!) Lopun aikaa sitten loppuverkkailin, kun muut juoksenteli mäkeä ylös. Näytti sujuvan kevyen oloisesti! Torstaina nähdään miten kunto on noussut itse kullakin tässä kuukauden aikana! Siitä onkin mukava sitten lähteä joulun viettoon!