..oli mantra, jota tuli hoettua aikanaan kovimpien punttitreenien aikana. Keskiviikkona Liikuntamyllyn juoksutreenissä tuli sama ajatus mieleen viimeisen tonnin parin viimeisen kierroksen aikana. Juoksimme treenin lopuksi kolme vetoa. Sehän ei kuulosta pahalta ollenkaan, mutta vanhalle voimalajin urheilijalle vedot tarkoittivat yleensä jotain kahdenkymmenen ja sadan metrin väliltä. Nyt ne olivat 1000m, 3000m ja 1000m.

Ensimmäinen tonni mentiin vielä kevyesti, vain hieman omaa vauhtikestävyyslenkkiäni kovempaa vauhtia noin aikaan 5,03. Se oli ihan mukavaa. Kolmetonninen tuntuikin sitten jo pahemmalta tai paremmalta, miten sen nyt ottaa, ja aikani oli noin 14,10. Viisitoista kierrosta 200 metrin rataa tuntui hetkittäin tylsältä, ja koska oma kierroslaskentani sekosi, parin viimeisen kierroksen ajan vilkuilin aina puolisen kierrosta edellämennetty kärkiryhmää, että joko ne nyt lopettais. Helpotus oli suuri, kun lopulta lopettivat.

Vikalle tonnille neljän minuutin palauttelun jälkeen saimme coach-Nummelalta ”luvan” vetää niin kovaa kuin kunto ja pää kestää. Tähtäsin neljään minuuttiin, ja vähän meni allekin, kun kello maalissa näytti 3,53. Happojen hauskuudesta en ollut ihan varma. Reilu puoli vuosikymmentä sitten juoksin samaa tahtia 12 minuuttia intin Cooperin testissä, joten varaa parantaa taitaa vielä olla.

Olisiko kirjallisuudesta apua matkalla kohti ennätyksiä? Ostin pari viikkoa sitten kierrätyskeskuksesta eurolla Esa Saarisen, Curt Lindströmin ja Antero Raevuoren kirjan Poppamies. Kirjassa esitellään muun muassa Curren “Litet bättre” -filosofiaa. Filosofia menee vapaasti tulkiten niin, että vaikka teit nyt parhaasi, niin tee ensi kerralla vielä vähän paremmin. Seuraavaa treeniä siis odottelemaan!