Harvemminpa sitä on niin innoissaan koulun alkamisesta (tai jatkumisesta) kuin minä eilen. Eilen torstaina alkoi taas Eläintarhan juoksukoulu, viimeksi juoksukoulussa taisin käydä joskus joulu- tai marraskuussa kun en keskiviikkoisin ole päässyt Pirkkolaan. Eläintarhan juoksukouluryhmään oli tullut paljon uusia juoksijoita! Syksyllä juoksukouluun tullessa Eläintarhan portilla odotteli ehkä yksi tai kaksi juoksijaa, mutta tällä kertaa paikalla oli ainakin 20 juoksukoululaista! Mun reaktio oli ”vou!”, jonka oikeasti sanoin ääneen kun juoksukouluryhmä paljastui kentän kaarteen takaa :D
Aki ja Tapani vetivät tämän kerran harjoitukset. Aluksi he esittelivät itsensä ja kertoivat miten juoksukoulun treenikerta yleensä etenee. Sitten porukka jaettiin kahteen ryhmään ja lähettiin verryttelemään kevyellä hölkällä Uimastadionia ympäri. Eläintarhan ympärillä kaikki hiekkapolut eivät olleet vielä sulina, mutta asfalttilenkkiä löytyi juostavaksi asti. Samalla lenkillä pyöri kolme juoksukouluryhmää yhtä aikaa, kaksi Runhigh’n ryhmää ja lisäksi kolmaskin ryhmä toisesta juoksuporukasta. Lisäksi reiteillä hölkkäili satunnaisesti muitakin lenkkeilijöitä, joten reipasta juoksumeininkiä oli ilmassa!
Verryttelylenkkien jälkeen aloitettiin itse juoksutreeni aktiivisilla venytyksillä. Pohkeet, takareidet ja etureidet käytiin läpi. Juoksutekniikkaharjoituksiksi tehtiin polvennostokävelyä ja -juoksua, pakarajuoksua, borshovilaisia, keskivartalon aktivoimiseksi pikajuoksua kädet ylhäällä ja nilkkojenn aktivointia. Takareisiliikkeessä heiluttelin niin innokkaasti jalkaa ylös, että onnistuin lennättämään rapaa edellä menvän hiuksiin, hupsis! Vielä vähän loikkia perään, niin täytyy myöntää, että alkoi jo vähän jaloissa tuntua. Itsekseen kun ei ole tullut juoksutekniikkaa tehtyä kovin säännöllisesti vähään aikaan!
Juoksutekniikkatreenin jälkeen siirryttiin juoksemaan mäkivetoja siihen melkeinpä ainoaan sulaan mäkeen. Pituutta mäellä oli noin 200 m, ensin puolet melko loivaa ennen kuin mäki jyrkkeni kohti Uimastadionia. Tarkoituksena oli vetää mäki kymmenen kertaa, palautukset kävellen ja hölkäten. Leppoisa aloitus! Ekat pari kolme vetoa mentiin kohtuullisen rauhallisesti, sykkeiden pysyessä maltillisina. Ensimmäinen veto tuntui jostain syystä tosi rankalta, vaikka sykkeet ei vielä nousseetkaan kovin paljoa. Kroppa piti ilmeisesti herätellä käyntiin ennen kuin alkoi rullaamaan, koska seuraavat vedot oli jo paljon helpompia! Viidenteen vetoon mennessä porukka alkoi vähäsen hajota, kun vauhtia alkoi tulla lisää. Jossain vedossa tuli toisen juoksuryhmän koutsilta mäen päällä kehu ”hyvä askel” ja oletin (toivoin ;) ) sen tarkoittavan minua (ainakaan koutsin omia juoksutettavia ei juuri sillä hetkellä ollut lähettyvillä)! Viimeisessä neljässä vedossa meitä taisi olla kolmen kärkiryhmä, jotka vedettiin ne vähän lujempaa. Mulla jäi vähän fiilis, että tuli pikkusen passailtua noissa vedoissa, mutta ehkä se ei haittaa, koska lauantaiksi pitäisi kuitenkin palautua Vuokattihiihtoa varten.
Loppuverryttelyssä kerkesin juttelemaan uusien ihmisten kanssa, jee! Olipahan hauskaa taas juosta tiukkaa treeniä porukassa! Tästä vaan kunnon treeni-innostus päälle seuraavaksi kuudeksi viikoksi että HCR:ssä oon sitten iskussa! Mulla oli kyllä korvasta korvaan hymy päällä koko treenin ajan (no okei, ei ehkä niissä kovimmissa vedoissa…) ja oikeestaan jo ennen treenejä. Ajelin pyörällä Eläintarhaan ja nää kevään ekat pyörälenkit on vaan niin siistejä! Hymyä tuntui kyllä olevan muillakin treenin jälkeen, että ei tainnut olla ihan huono treeni :)
Mikä fiilis jäi torstai-illan treenin jälkeen? Etenkin ensikertalaisten fiilikset kiinnostaa! Entä perjantaiaamuna, oli paikat jumissa?
Ootteko suuntaamassa HCR:lle?