Aki ehtikin jo Coachien Cornerissa kirjoittaa aiheesta, mutta en malttanut olla rustaamatta omaan tekstiäni – niin merkittävästä asiasta tässä minulle nyt puhutaan. Runner’s High Oy siis täytti eilen vuoden. Vuosikaudet pilkkeenä silmäkulmassa, byrokraattinen alkuunpanoprosessi, ja lopulta 7.4.2011 hyväksyntä kaupparekisteriin. Lapsi on paitsi hengissä, niin myös oppinut uusia temppuja. Ihan vielä se ei ilman vanhempiensa tukea kävele eteenpäin, mutta ehkä sekin päivä koittaa. Kunhan ei juokse karkuun.
Runner’s High:n ensimmäisen juoksukoulun ensimmäiset harjoitukset järjestettiin kesäkuussa 2011 Eläintarhan urheilukentällä. Kovan työn turvin saimme paikalle muistaakseni reilu kymmenen rohkeaa koululaista, ja jälkeenpäin täytyy todeta, että jännitti. Mitä jos ne ei tykkää? Mitä jos ne ei edes tule paikalle? Mitä jos sitä ja tätä. Tänään on helppo sanoa, että meillä on todella mahtavat valmentajat, jotka uskaltaisin lähettää minne tahansa kertomaan juoksusta tai opettamaan juoksua. Aki, Simo ja Tapani ovat varmasti nyt vielä parempia, ja tiimimme on toki viime kesästä vahvistunut useilla uusilla huipputyypeillä, mutta ilmeisesti he eivät ainakaan umpisurkeita olleen alussakaan. Tuon ensimmäisen treenin osallistujista muutama on edelleen mukana. Ja siitä olen ylpeä.
Vuosi on ollut upea. Ilman Runner’s High:ta (en firmaa enkä tunnetta) en lenkkeilisi muutamaa kertaa viikossa enkä varsinkaan nauttisi siitä niin paljon kuin nyt. Ilman Runner’s High:ta en olisi oppinut lukuisia asioita yrittäjyydestä, urheilusta, elämästä. Ilman Runner’s High:ta minulla ei olisi ollut ainakaan näin hauskaa.
Jotta tämä ei menisi pelkiksi ylistyssanoiksi, niin vuoden kestäneellä matkalla on ollut myös haasteita. Lenkkipoluilla on ollut ajoittain voimakastakin vastatuulta. Joillekin urheiluyrittäjyys ja Runner’s High on ollut punainen vaate, jota vastaan taisteluun he ovat uhranneet omia ja meidän voimavaroja jo liikaa. Ehkä teemme asioita, joita he olisivat joskus halunneet tehdä, mutta eivät viitsineet? Ehkä ravistelemme joidenkin alan perinteisten toimijoiden mukavuusalueita, ja se ärsyttää ja pelottaa heitä? Runner’s High haluaa opettaa kuluttajat vaatimaan laatua myös kuntoilijoiden juoksuvalmennukselta, ja se ei ilmeisesti aina miellytä kaikkia.
On myös tarkennettava, että suurin osa saamastamme vastaanotosta on ollut muidenkin kuin asiakkaidemme puolesta erittäin positiivista, mistä todisteena esimerkiksi yhteistyö Vierumäen (juoksuralli.fi) ja Helsingin Kisa-Tovereiden (kaisaniemenjuoksu.fi, HKT:n juoksukoulu) kanssa. Näin juhlapuheen kunniaksi haluan heittää ilmaan yhteistyöpallon kaikille, joita toimintamme hiertää. Ottakaa koppi ja soittakaa tai lähettäkää sähköpostia vaikka saman tien. Tiedän, että voimme saada enemmän aikaan yhdessä, ja niin tiedätte tekin. Tiedän myös sen, että eroon ette meistä enää pääse. Runner’s High on tullut jäädäkseen!
Suuret kiitokset tästä vuodesta kaikille keikka-apulaisille, apuvalmentajille, asiakkaille, yhteistyökumppaneille ja tietenkin Akille, Simolle, Tapanille ja Tuomolle. On ilo tehdä juoksumaailmasta parempi teidän kaikkien kanssa.
I think it’s a great idea. When I lived in Georgia, I did Team in Training for the Nike Women’s Marathon (the Tiffany necklace race!). Our team was mtlosy women, many of us around the same age, who ran at different paces though everyone always had someone to run with. I was nervous about marathon training but we had 7 of us at almost the exact same pace. I never thought of this until now but I never ran a single minute of a long group run or the marathon alone. All of us, fast or slow, and our coach became fast friends. It was a great experience.