Tän vuoden HC-putki tuli aloitettua lauantaina HCR:n sijaan Paloheinässä HCP:llä. Helsinki Central Park 10k:n järjestivät ketkäs muutkaan kuin Runner’s High’n pojat. Kisa tuntui keränneen mukavan määrän juoksijoita nautiskelemaan juoksusta ja mukavasta ilmasta (jee, aurinkoa!). Reitti kulki mukavasti metsässä ja pellon laidassa sorapoluilla ja siinä oli sopivasti pientä ylä- ja alamäkeä.
Aamulla mulla ei ollut hirveän hyvä juoksufiilis, mutta piti yrittää tsempata. Sää näytti niin lämpimältä, että valitsin kisa-asuksi rohkeasti t-paidan ja shortsit. Yleensä mä laitan aina vähän liikaa päälle ja jäinkin miettimään, et tuliko nyt laitettua liian vähän. Juomapullo vielä messiin ja menoksi. Kisapaikalla jonoon numeron hakuun, numerolappu paitaan kiinni ja verryttelemään. Mun pitäis ruveta tulemaan kisapaikalle vähän aikaisemmin, että verryttelyn kanssa ei tulis aina niin kiire (no, viimeistään HCR:llä sitten). Verryttelyn lomassa ehdin jutustella useammankin tutun kanssa, kun juoksukoululaisia oli pilvin pimein paikalla lähdössä kisaamaan.
Lähtöviiva kutsui. Mun taktiikka oli tehdä rento kiihtyvä juoksu enkä yrittänyt lähteä tekemään ennätyksiä. Akin ohjeiden mukaan ekat 5 km pitäis pysyä sykealueella 170-180 ja loppumatka 180-max. Lähtöpamauksesta painettiin liikkeelle koko porukalla, yritin itse lähteä rennosti, kun yleensä lähden heti liian lujaa ja joudun hidastamaan jonkin matkan päästä. Annoin askeleen etsiä mukavaa rentoa vauhtia ja seurasin samalla sykemittarista, ettei 180 ylittyisi ihan hirveän paljoa. Ensimmäisen kilsan kohdalla sykemittari näytti 174 ja väliaika oli 4.28. Aikalailla kovempi vauhti kuin mihin kuvittelin pääseväni, varsinkaan tuolla syketasolla. Tosin eka kilsahan on aina kevyt. Toisen kilsan kohdalla väliaika oli kutakuinkin sama, mutta sykelukemat lähentelivät 180:a. Siinä vaiheessa piti alkaa pikkuisen löysentämään menoa, että pysyisi sykkeet oikealla alueella. Kolmen kilometrin kohdalla löytyi aika sopiva vauhti ja sykelukemat pysyi tasaisesti 177 tienoilla. Siinä sitten yritin pitää rentoa menoa ja kerkesin pari sanaakin vaihtaa suunnilleen samaa tahtia juosseen kanssa.
5 km:n väliaikaa en muista, kyllä mä sen katoin, mutta ei jäänyt tarkemmin päähän. Samalla kans nappasin vähän vettä ja läiskyttelin sen päälleni (=yritin juoda). Vauhtia olisi pitänyt vähän kiihdyttää ja sykkeitä nostaa yli 180, mutta rytmi tuntui niin hyvältä, etten ihan vielä viitsinyt. Seitsemän kilsan jälkeen yritin vähän lisätä vauhtia ja nostaa sykettä, jonkin verran tuntui onnistuvan. Viimeisellä kolmella kilometrillä oli mukavasti muutamia mäkiä joissa pystyi rullailemaan rennosti (kun vaan muisti höllätä vähän). Kahdelle viimeiselle kilometrille olin suunnitellut loppukirin aloitusta, mutta ei ihan jaksanut laittaa vielä kaikkea peliin. 9 km:n jälkeen Anneli oli ohjaamassa juoksijoita oikeaan suuntaan ja suositteli loppukirin virittelimistä :D Pitihän siinä sitten yrittää, vaikka viimeiset mutkat tuntuivat kestävän ikuisuuden. Edessä kuitenkin näkyi Iiriksen selkä, jota oli selkeästi ottanut kiinni toisella puoliskolla. 300 m ennen maalia pääsin ihan kantaan ja viimeisessä kaarteessa menin ohi ja räväytin vielä pienellä loppukirillä maaliin! Oma sykemittari pysähtyi aikaan 45.29, ja virallisissa tuloksissa siitä viilautui pois vielä pari sekuntia, joten ennätystä tuli parannettua puolellatoista minuutilla ihan vahingossa! Edellinen ennätys on maaliskuulta, joten ihan hyvin tässä on tullut vauhtia lisää muutamassa kuukaudessa!
Juoksusta jäi tosi hyvä fiilis, se tuntui kohtuullisen helpolta ja muka
valta. Kisan jälkeen oli mukava seisoskella auringossa ja jutustella juoksusta, kun useammalla oli mennyt hyvin ja uusia ennätyksiäkin oli tullut. Shortsit ja t-paita oli juuri sopiva varustus, olis muuten tullut tosi kuuma! Reitti oli mukava ja välillä sopivasti varjossa. Käännökset oli selkeästi merkitty, joten ei tarvinnut pelätä eksyvänsä. Koko kisassa oli mukavan rento tunnelma!
HCR:n kanssa on nyt aika luottavainen olo, että se 1.40 tavoite täyttyy! Talven treenit on tuottaneet tulosta ja nyt voi vain nautiskella. Pitää vaan muistaa ostaa uudet kengännauhat ennen kisaa ja harjoitella tuota juomispuolta, että saisi jotain juotuakin. Oisko kellään hyviä vinkkejä siihen?
Pingback: Siinä se sitten oli | Runner's High Oy – Juoksukoulu, Tapahtumat, Valmennus
Pingback: Runner’s Twilight | Runner's High Oy – Juoksukoulu, Tapahtumat, Valmennus
Pingback: Maraton juostu, mitäs sitten? | Runner's High Oy – Juoksukoulu, Tapahtumat, Valmennus