Sitä saa mitä tilaa. Tässä taisin juuri mietiskellä, että mäkitreeniä pitäisi tehdä, joten sitähän oli sitten luvassa Pirkkolassa. Keskiviikkona kävin riehumassa ylimääräiset energiat eliittiryhmän treeneissä. Tai oikeastaan mitään ylimääräistä energiaa ei enää oikeastaan ollut, vaan viikon saldo alkoi pikkuhiljaa mennä jo miinuksen puolelle. Sunnuntain pitkä lenkki painoi vielä vähän jaloissa ja siihen päälle kävin tiistaina vielä lyhyemmän pk-lenkin, mikä ei ehkä ollut paras idea. Maanantaina aloitin kesä”työt” reippaalla otteella ja tuli tehtyä varsin intensiivisesti hommia, mikä tuntuu aina vievän vähän voimia treenaamiselta. Lisätään tähän yhtälöön vielä koulumatkat pyörällä, jotka lisäävät rasitusta vielä vähäsen, niin ei ollut kaikkein freesein olo lähteä juoksemaan keskiviikkona. Ei, en mä aina hirveesti järjellä ajattele näitä treenien ajoituksia. Tosin mulla ei ollut hirveesti varaa valittaa, koska Carita oli vetänyt meidän treenin alle jo yhden juoksukouluryhmän ja yksi eliittiryhmäläisistä oli juossut maratonin edellisenä lauantaina.
Verkatessa jalat oli aivan tönköt ja varsinkin oikea reisi juili ikävästi. Venyttelyiden jälkeen tuntui, ettei olis mitään mahista päästä liikkeelle, varsinkaan kun ohjelmassa oli 8-10 x 500m mäkivetoja. Onneksi tekniikkaosion aikana alkoi jalat vähän vertyä.
Mäkivedot meni yllättävän kevyesti ottaen huomioon miltä aluksi tuntui. Mäki ei ollutkaan niin pitkä ja jyrkkä kuin mä muistelin. Yritin vähän säästellä aluksi ja nostatin sykettä pikkuhiljaa, että jaksaisin kaikki 8 vetoa. Viidenteen vetoon asti syke meni nousevasti, mutta sitten alkoi tuntua rankalta ja kuudennen vedon maksimisyke jäi pari pykälää alemmaksi kuin edellisen. Seitsemännellä ja kahdeksannella vedolla syke pysyi suunnilleen samoissa lukemissa. Koko treenin maksimisykkeeksi tuli 186. Loppuverryttely tuntui ihan hyvältä kunnes erehdyttiin pysähtymään hetkeksi ja mun jalat vaan jumahti. Siitä piti vielä könkätä pyörälle, onneksi en sentään ollut tullut juoksemalla treeneihin!
Mäkitreenin syke jäi jotenkin vähän liian alas. Tavoittelin vähän päälle 190 lukemia, mutta ne jäi saavuttamatta, varmaan yleisen väsymyksen vuoksi. Yritin kyllä säästellä aluksi, mutta lopussa ei enää irronnut enempää. Kirittäjäkin olisi varmaan auttanut vähän, koska jäin kärkiporukasta joka vedolla sen verran, ettei heistä ollut lopussa vetoapua. Mäkitreeniä tuli kuitenkin tehtyä, joten ehkä ne seuraavassa kisassa on taas helpompia!
Torstaina odotin, että olisin ihan jumissa, mutta olo olikin yllättävän vetreä (onneksi!). Jotenkin tuntui siltä, että treenaus meni ”yli”, kroppa ei halunnut enää ottaa treeniä vastaan samalla lailla kuin silloin, kun treenaa hyvin palautuneena.
Kiinnostaako runhighlaisia muuten luento skotlanninkielellä? Runner’s High’n fb-foorumille oli pistetty mainosta Iain Donnanin pitämästä luennosta 5.6 klo 16 (jep, tällä viikolla!) RH:n toimitiloissa Pasilassa (tarkempaa osoitetta en tiedä). Donnan on ilmeisesti käynyt pitämässä jonkun juoksukoulun tässä keväällä ja on tosi kova juoksija ja tehnyt maisterintutkinnon urheiluvalmentamisesta. Luennon aiheena Goal setting and reflection (ja pidetään siis englanniksi skottimurteella höystettynä). Innostuin tästä luennosta heti tosi paljon, koska Billy Boydin ja Taru sormusten herrasta -elokuvan ansiosta mulla on slight obsession with the scottish acccent :D Plussaa on vielä se, että luento on juoksemisesta ja aihekin vaikuttaa hirmuisen kiinnostavalta ;) Ilmoittautua voi osoitteeseen valmennus@runhigh.fi.