EM-kisojen vapaaehtoisena pääsin seuraamaan kisoja hyviltä paikoilta aina kun omilta hommilta ehdin. Mun hommana oli saattaa urheilijoita ja palkintojenjakajia seremoniapaikalle, joten aikaa riitti hyvin katsomossa istuskeluun ja huippu-urheilun seuraamiseen.

En ole aiemmin ollut seuraamassa isoja yleisurheilukisoja ihan paikan päällä. Olin tosi yllättynyt, miten hyvin monia lajeja pystyi seuraamaan ja pysymään mukana kunkin lajin tilanteesta, vaikka kentällä oli monta lajia yhtä aikaa käynnissä. Vapaaehtoisten katsomosta tosin näki vähän huonommin pituushyppypaikan ja pitkien heittojen tapahtumat, mutta korkeushyppyä, seiväshyppyä ja juoksulajeja pystyi seuraamaan erittäin läheltä! Minua tietenkin kiinnosti eniten nähdä juoksulajeja. EM-kisakatsomossa onneksi ehti seurata eri juoksumatkoja. Lyhyempien matkojen juoksijoiden kevyttä, lentävää ja rullaavaa askelta oli upeaa seurata!

Suomalaisten suorituksia piti tietenkin jännittää ja tsempata. Naisten 5000 metrillä harmillisesti tuli keskeytys, mutta onneksi miesten 10 000 m finalisti juoksi kuitenkin loppuun asti, vaikka ei unelmakisa ollutkaan. Pituushypyssä oli hienoa, kuinka nuori lupaus hyppäsi isossa kisassa omalle tasolleen ja pistesijoille! Keihäskisan pronssi ei sekään ollut huonompi juttu :)

Viestejä oli hauska seurata, niissä kun sattui ja tapahtui. Juoksemisen lisäksi sai jännittää onnistuvatko vaihdot hyvin. Pitkissä viesteissä oli melkoista kähinää ennen vaihtoja! Jotenkin oli hauskempi kannustaa joukkueita yksittäisten urheilijoiden sijaan ja stadionin tunnelma nousi aina viestien aikana!

Kaikkein hienointa oli seurata urheilijoiden onnistumisia. Etenkin sellaiset urheilijat, jotka ylittivät omat odotuksensa ja pääsivät mitaleille tai vain tekivät muuten omaan tasoonsa nähden erinomaisen tuloksen, näyttivät nauttivan täysillä onnistumisen hetkistä. Ja mikseivät nauttisi, sillä päästäkseen EM-kisoihin on täytynyt harjoitella vuosia! Itse pääsin näkemään läheltä mm. miesten 5000 m mitalistit, joista etenkin hopealla sijoittunut oli aivan innoissaan sijoituksestaan ja hän näytti todella siltä, että hän oli saavuttanut unelmansa! Naisten kolmiloikan hopeamitalistin kanssa ehdin vaihtaa pari sanaa, kun kysäisin, että oliko hänellä ollut hauskaa kilpailussa. Hän kertoi kilpailun olleen mahtava ja oli todella innoissaan tehtyään kisassa sekä oman ennätyksensä että maansa ennätyksen! Mieleeni jäi myös miesten 4 x 100 m finaalissa neljänneksi tullut Venäjän joukkue, joka tuloksen nähdessään näytti tuulettavan ja olevan erittäin tyytyväinen suoritukseensa. Yllätysvoittajia löytyi pohjoismaisistakin urheilijoista, mm. Ruotsille kultaa naisten 400 metrillä ja Norjalle kultaa miesten 1500 metrillä ja hopeaa naisten korkeushypyssä.

EM-kisatunnelma sai miettimään omiakin tavoitteita ja unelmia. Tällä hetkellä kunnianhimoa juoksuun on paljon ja olisi mahtavaa pystyä pärjäämään edes jossain peräkylän pusikkojuoksussa. Harmi kun innostuin juoksemisesta vasta näin myöhään, lapsesta asti treenanneena voisi varmaan jo pärjätäkin jossain! Täytynee koettaa treenata sen verran nousujohteisesti, että veteraanisarjoissa olisi mahdollista pärjätä joskus hamassa tulevaisuudessa ;) Unelmia on tärkeää olla, että on jotain mihin pyrkiä!

Viime viikolla töistä lähtiessäni rupesin sattumalta juttusille yhden toisen labratyöntekijän kanssa, joka paljastui kans juoksijaksi. Tämä töissään tomeran ja tarmokkaan ja muutenkin hirveän mukavan, kuuttakymmentä jo lähentelevän tädin juoksuharrastuksen päämääräänä ei kuitenkaan ollut treenata maratonille tai parantaa omaa ennätystä, vaan oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ylläpito. Hän kertoili kuinka juoksemalla muutaman kerran viikossa hän saa mielen tyhjennettyä ja rentouduttua ja kuinka juoksemisen aiheuttama iskutus parantaa luiden tiheyttä ja pitää hänet toimintakykyisenä vielä satavuotiaanakin. Lääkäri oli kyllä kieltänyt häneltä juoksemisen kokonaan polvivaivojen vuoksi, mutta täti juoksi kroppaansa kuunnellen lyhyitä lenkkejä sen verran kuin tuntui hyvältä! Jotenkin todella inspiroivaa, vaikka itsellä onkin juoksemisessa vielä paljon kilpailullisia tavoitteita. Tuossapa kuitenkin hyvä pitkän tähtäimen tavoite, ettei itseään juoksisi rikki vielä, jotta vanhempana pystyy vielä liikkumaan keveästi. Motivoi kummasti treenaamaan järkevästi!