Märät kengät viiden minuutin juoksemisen jälkeen ja jatkuva liukastelu eivät pilaa tätä fiilistä. Kevät tulee! Edes kasvava diplomityöstressi ei haittaa, kun aurinko pilkottaa pilvien takaa ja miinusmerkki on kadonnut lämpömittarista.
Viime viikolla otin seuraavan konkreettisen askeleen kohti Helsinki City Run:ia, kun viimeinen kaksi kuukautta raastetaan etä-Tuomon ohjelmien mukaan. Olen toki tähänkin asti ollut varsin etuoikeutettu lähes kahden tunnin puolimaratoonari, koska olen päivittäin tekemisissä huippujen kanssa ja tietenkin häikäilemättömästi pumppaan heiltä treenivinkkejä itselleni.
Ensimmäinen treeniviikko Tuomon ohjauksessa on takana, ja kilometrejä en ole todennäköisesti koskaan juossut näin paljoa viikon aikana. Neljässä treenissä sain kasaan melko tasan maratonin! Neljä samalla myös varsin erityylistä harjoitusta on pitänyt motivaatiota mukavasti yllä, eikä juokseminen maistunut missään vaiheessa puulta.
Treeniviikko huipentui jälleen sunnuntaiseen Runner’s High:n yhteislenkkiin, joka omalta osaltani venähti 16 kilometrin ja 1h 50 minuutin mittaiseksi. Hyvässä seurassa pitkäkin aika kuluu nopeasti. Lopulta juoksin Pirkkolasta kotiin, ja kun noin puolentoista tunnin kohdalla porukka oli hajaantunut omille teilleen, pääsin nautiskelemaan viimeiset kilometrit yksin raskaista pohkeista sekä pitkän lenkin euforiasta.
Varsinki pitkän lenkin viimeisillä kilometreilla tulee yleensä loistavia ideoita, ja yksi niistä liittyi tähän blogitekstiin. Koska teekkarinörtti käyttää juostessakin kaikkia mahdollisia laitteita, oli minulla mukana sykemittarin lisäksi uudehkossa Nokiassani toimiva Sports Tracker, joka tallentaa gps-dataa liikkeistäni nettiin. Päätin, että kirjoitan tekstin, jossa käyn läpi lenkiltä keräämääni dataa, ja julkaisen erilaisia käyriä ja käppyröitä suorituksestani. Ilmeisesti lenkki oli kuitenkin ainakin muutaman korttelinmitan verran liian pitkä, koska samalla kun taistelin itseni kotiovesta sisään viimeisillä voimillani ja klikkasin treenin loppuneeksi puhelimessani, deletoin myös sen tiedot muistista. Ehkä joku toinen kerta.
Juoksijanörttinä minua myös harmittaa, että en ole Suomessa, kun coach-Tuomo järjestää testausmahdollisuuden Liikuntamyllyssä. Olisi todella mielenkiintoista nähdä omat rajat, koska oikealla vauhdilla ja syketasolla juokseminen auttaisi varmasti päivä päivältä lähestyvässä HCR:ssä. Ja ihmetellä niitä käyriä ja käppyröitä.
Eilen napsahti myös mittariini yksi uusi täysi vuosi 27. kerran. Olen kuullut huhuja kestävyysjuoksijoiden tavasta juosta aina syntymäpäivänä täytetyn vuosiluvun verran kilometrejä. Itse juoksin niitä eilen vain 16, joten juoksijana taidan olla vielä vaikeimmassa teini-iässä.