Pm-kisojen jälkeisestä runner’s high’sta tulin alas aika ryminällä. Keskiviikon loppuverkassa kipeytynyt vasen jalkapöytä oli torstaina niin kipeä, että kävelykin meni könkkäilyksi. Ensimmäisenä mulle tuli mieleen jalkapöydän rasitusmurtuma, kun vasemmassa jalassa oli tuntunut vähän kipua jo silloin tällöin aikaisemmin. GuugleDiagnoosin mukaan ainakin mun oireet sopi just eikä melkein tuohon rasitusmurtumaan, joten siinä ei paljon ilosta hypitty. Ärsytti ja harmitti, kun tälle kesälle on mahtunut jo yksi juoksutauko ja olin juuri pääsemässä samaan kuntoon, kuin mitä olin ennen edellistä taukoa. Muutenkin olin huolehtinut venyttelyistä ja lihashuollosta, eikä muuten jaloissa ollut mitään ongelmaa.
Rasitusmurtuman ainoa hoito on oikeastaan kipua tuottavan liikunnan lopettaminen. Tauon pituus olisi vähintään 2-4 viikkoa. Ekana mietin, että menikö mun maraton nyt sitten tässä. Ehtisikö tauon jälkeen kuukaudessa vielä päästä sellaiseen juoksukuntoon, että maraton olisi mahdollinen? Puolimaratoninkin olisin halunnut vielä juosta ennen maratonia, jotta saisi taas tuntumaa pitkään kilpailuun. Seuraavaksi meni osallistuminen Helsinki City Triathloniin vaakalaudalle. Siinä onneksi juoksuosuus olisi vain 3 km, mutta hidastaisiko se liikaa parantumista? Olin alkanut jo latautumaan tuohon kilpailuun, koska mulla oli mahdollisuudet parantaa edellisen vuoden tulosta ihan mukavasti. Valmentaja suositteli vaan ottamaan viikonlopun rauhallisesti ja katselemaan HCM:ää.
Pyöräilyä jalkavamma ei onneksi haitannut, joten lauantain vietin seuraten HCM:ää alusta loppuun. Bongailin matkan varrelta Katin, Samin ja Lauran (tai oikeastaan Laura bongasi mut) ja ehdin kuvailemaankin vähän. Maratoonareita oli taas tosi hauska seurata! Varsinkin Lauran juoksu näytti tosi hyvältä (ja pinkit kompressiosäärystimet)! Viime vuonna HCM:ää seuratessa oli sellainen olo, että olispa siistiä pystyä itsekin samaan. Tänä vuonna tuntui, että kyllä mäkin tuohon pystyisin (ainakin, jos jalka olisi kunnossa…)! Sami oli noista kolmesta ensimmäisenä maalissa ja kertoi juoksun olleen kohtuu rankkaa, kun ilma oli niin lämmin. Katistakin sain napattua kuvan heti maalilinjan jälkeen. Lauraa odottelin pitkän tovin, ja luulin jo missanneeni hänet. Juuri kun lähdin pois Stadionilta Laura tulikin vastaan kahden ensiapuhenkilön taluttamana. Jalkavaivan vuoksi hän oli joutunut keskeyttämään 30 km:n kohdalla. Tosi harmi! Toivottavasti vaiva ei ollut mitään vakavaa, että juoksutaukoa ei tarvitse pitää liian kauan.
Muuten päivä oli tosi mukava, sain aurinkoa ja pyöräillen kertyi 65 km kokonaisuudessaan tuolta päivältä. Illalla kaverin bileissä pääsin vielä hehkuttamaan juoksua yhdelle ensi vuonna puolimaratonille tähtäävälle ja annoinpa vielä Runner’s High’n esitteen, jonka satuin saamaan stadionilta :D
Sunnuntaina piti käydä pyöräilemässä kunnon pitkä lenkki, kun en voinut juoksemaankaan mennä. Testailin ensin HCT:n pyöräilyreitin uimastadionin ympärillä ennenkuin suuntasin Kivenlahteen ja sieltä vielä vähän eteenpäin Kirkkonummen suuntaan. Parin pienen eksymisen jälkeen mittariin kertyi 72 km eikä aikaakaan kulunut kuin vähän reilu kolme tuntia. Viimeisellä kuudella kilometrillä meinasi hapot iskeä, mut tsempillä pääsin kotiin asti. Ei yhtään huono reissu, mutta mieluummin mä olisin juossut…