Ensin vielä vähän tylsempää juttua parin viikon takaa. Edellisen viikon jalkavammailun jälkeen en vielä uskaltanut maanantaina (20.8) juoksennella (ja lihaksissa painoi vähän sunnuntain 72 km pyörälenkkikin…). Tiistaina kävin pienen testilenkin, mutta jalkaan vaan sattui, sentään vähän vähemmän kuin edellisellä viikolla, pöh. Koko viikon vietin sitten tiukasti eläinlääkiksen tietokoneluokassa kirjoittamassa mun lisensiaatin tutkielmaa, keskiviikosta perjantaihin lähdin kotoa kahdeksan maissa aamulla ja tulin kotiin kymmenen maissa illalla. Ja oikeasti istuin ja kirjoitin koko ajan. Treeniä ei paljon kerinnyt ajatellakaan. Tämän takia ei blogiakaan tullut päivitettyä, koska 10-14 tuntia päivässä koneen ääressä riitti ja halusin nukkuakin välillä.

Loppuviikosta alkoi pää olla tyhjä ja kroppa löysä pelkästä istumisesta ja kirjoittamisesta. Aloin olla aika kiukkuinen, illalla en saanut unta kunnolla ja muutenkin oli tosi tylsä mieli, kun en ollut päässyt liikkumaan. Lisuri kyllä eteni, mutta ei tarpeeksi nopeasti. Seuraavan viikon maanantaihin mennessä sen olisi pitänyt olla melkein valmis, mutta perjantaina oli pakko todeta, että en mä sitä sais tarpeeksi valmiiksi. Ellen sitten kirjoittaisi sitä koko viikonloppua, mutta sitä ei enää pää kestäis. Niinpä sitten päätin lykätä lisurin palautusta ja viettää mukavan viikonlopun. Pelkästä päätöksestä tuli heti parempi mieli.

Lauantaina oli sitten Helsinki City Triathlonin vuoro! Juoksutauko ja liikuntatauko tuli vahingossa just sopivaan kohtaan, kun sain paranneltua jalkaa ja levättyä HCT:ä varten. Vähempikin lepo ois kyllä riittänyt, enkä kerennyt mitään “valmistavaa” treeniä tehdä ja vähän turhan löysä fiilis oli kropassa tiukkaa kisaa varten. Onneksipa HCT:lle olin kuitenkin lähdössä rennolla mielellä kisailemaan. Tavoitteet kyllä oli parantaa viime vuoden aikaa ja sijoitustakin.

Mun lähtöaika HCT:lle oli klo 12.22. Aamulla olin melkoinen ADHD-tapaus, selvästikään liian pitkät liikuntatauot ei sovi mulle ;) Urheilusuoritus alkoi pyöräilyverryttelyllä uimastadionille, pienellä juoksukierroksella ja oikeiden tavaroiden laittamisella oikeisiin pusseihin. Pyörä tarkistettiin, vein sen vaihtopaikalle ja asettelin tarvittavat tavarat nopeasti saataville. HCT on kuntoilutapahtuma, joten parhaita ei palkita, vaan palkinnot arvotaan. Kurkkasin arvottujen palkintojen listaa ja hahaa, mun numero 713 löytyi sieltä! Jee! Vein tavarat stadikan pukuhuoneisiin ja otin sopivan kaapin. Numero sattui olemaan S13, taikauskolle ei siis sijaa tässä kilpailussa!

Uintiverryttelyä en ehtinyt tekemään, yritin vain heilutella käsiä ja jumpata vähän jalkoja etten ihan kylmiltään hyppäisi altaaseen. Vielä ennen starttia kävin läpi miten teen vaihdot. Pienen alkubriiffin jälkeen hypättiin altaaseen odottamaan lähtömerkkiä. Lähtömerkistä alkoi taas hurja läiskintä ja polskinta, kun kaikki yrittivät päästä kääntöpisteelle ensimmäisenä. Ensimmäisillä 50 m kerkesin jo ajatella, että täähän sujuu, ennen kuin hapot iski käsiin ja jalkoihinkin. Ei uinti edelleenkään ole ihan mun paras laji… Puoliksi vaparilla ja puoliksi rintauinnilla yritin päästä eteenpäin ja pois altaasta mahdollisimman nopeasti. Uinti tuntui vähän nopeammalta ja kivemmalta kuin viime vuonna, mutta ei se edelleenkään ihan hirveän nautinnollista ollu ja taas olin kaikkein hitain (tai ainakin siltä tuntui).

Pääsin silti altaasta ylös. Vaihto meni suunnitellusti, vaikka juoksushortsien pukemiseen meni ylimääräisiä sekunteja. Sit pyörä mukaan ja alkoi uinnissa mut ohittaneiden armoton takaa-ajo! En paljoa säästellyt muita jahdatessa, vaan painoin sen minkä jaloista lähti! Selkiä tuli vastaan yksitellen ja ohittelin ne aika suvereenisti, paitsi kaksi muuta pyöräilijää, joiden kanssa painettiin aikalailla samaa vauhtia. Vaihtoon tultiin yhtä aikaa (tai mä olin vähän edellä muita, kun paahdoin ylämäessä ohi). Juoksuvaihto olikin sitten kamala! Jalat oli ihan pökkelöinä kovasta pyöräilystä ja sitte ois pitänyt lähteä juoksemaan. Yksi pyöräilijöistä ehti juoksemaan vähän nopeammin. Yritin lähteä perään, mutta jalat ei vain toimineet. Hörppäsin vähän vettä ja toivoin, että jalta alkais vihdoin toimia. Onneksi reitillä oli aluksi alamäkiä. Mun takaa-ajettava näkyi jonkin matkaa edempänä, mutta juoksu ei vain alkanut rullata tarpeeksi hyvin, että oisi saanut hänet kiinni. Koetin vaan pitää tasaisen rytmin, ja toivoin, ettei kolmas tyyppi tule ohi. Ei ollut kovin kevyttä ja rullaava juoksua, mutta pääsin jotenkin eteenpäin. Juoksureittikään ei ollut helppo, siinä piti kahdesti kiivetä uimastadionille. Varsinkin viimeinen mäki oli kova, kun piti yrittää jotain loppukirin tapaista. Sitten enää viimeinen kaarre ja pienet kiihdytykset maaliin! Jeah!

En lopulta jäänyt kuin kymmenen sekuntia voittajalle! Kilpailu oli tosi kiva, mulla oli tosi hauskaa huolimatta siitä, että en saanutkaan edellä juossutta kiinni ;) Kaikkeni yritin ja valmistautumisen vähäisyyteen nähden tosi hyvä tulos. Ensi vuodelle tosin jäi vielä vähän parannettavaa… Sijoitus oli toinen, joten siinä tuli parannusta kymmenen sijaa viime vuoteen. Uinnissa en edelleenkään ollut kovin hyvä, osasijoitus oli 47., mutta pyöräilyssä olin 1. ja juoksussa 2., joten ihan hyvin meni! HCT oli tänäkin vuonna järjestetty erittäin hyvin ja kaikki vapaaehtoiset kannustivat sen minkä ehtivät tehtäviensä lomassa.

HCT:llä sain endorfiinit taas liikkeelle, oli niin hyvä olo kisan jälkeen! Selvästikin kirjoitusviikko aiheutti pieniä liikuntapatoutumia, koska sunnuntainakin piti lähteä pyöräilemään ja juoksemaan, ekaksi pari tuntia pyörällä (45 km) ja sitten vielä juoksua vähän päälle (14 km). Juoksu oli tosi tönkköä ekat 15 min, mut sitten alkoi tuntuma paranemaan. Rullaavuus tuntui löytyvän vasta tunnin jälkeen, joten juoksulenkillä kului lopulta tunti ja 20 min. Tuolla lenkillä sain kyllä kaikki loputkin stressit purettua ja iloisen mielen palautettua. Jalkavaivakin tuntui parantuneen melko hyvin, enää ei jalassa tunnu kipua ollenkaan juostessa, jee! Nyt vaan seuraavia haasteita kohti!

Oletteko kokeilleet triathlonia? Tai kisanneet HCT:ä?