Hupsista heijaa, blogihiljaisuus on vierähtänyt luvattoman pitkäksi. Koottuja selityksiä saatte kuulla myöhemmin, nyt pikakelauksella vähän mitä urheilurintamalla on tullut tehtyä.

Viikolla 8 tuli urheiltua mukavat 10 h 31 min, vaikka opinahjo yrittikin estää kaikin mahdollisin tavoin. Opiskeluaiheena oli neurologia ja päivien pituudet vaihteli pitkästä tosi pitkään. Asia oli kyllä kiinnostavaa, mutta kun täytyy keskittyä täysillä ymmärtämään koko ajan, meinaa siinä reilun yhdeksän tunnin jälkeen vähän väsyttää. Alkuviikosta tuntui, ettei mitkään asiat oikein edisty ja kaikki on vaikeeta, joten kävin purkamassa turhautumista raivopyöräilyllä. Keskinopeus oli 25,2 km/h, matkaa kertyi 41 km eikä kirosanojakaan tullut säästeltyä (niitä &¤”)/%” autoja pyöräkaistoilla!). Loppupuolella iskin kiinni ohi ajaneen pyöräilijän peesiin rullailemaan kolmeakymppiä (mulle ja mun pyörälle ihan reipas vauhti) kunnes jalat alkoi olla makaroonia. Lenkin jälkeen illalla oli huomattavasti parempi mieli. Liikunta on kyllä hyvä harrastus! Urheilun lisäksi viikkoon kuului sairaalapotilaiden hoitoa myös viikonloppuna muutaman kerran päivässä. Minua ei oikeastaan haitannut, että piti viikonloppunakin käydä eläinsairaalassa, koska mun kämpässä oli tosi kylmä ja eläinsairaalassa pääsi edes vähäksi aikaa lämpimään. Pariisin keväästä ei ollut mitään tietoa, lauantaina katseltiin Eiffel-tornia lumisateessa!

Viikon turisteilut: Eiffel-torni, Avenue des Champs-Élysées, Arc de Triomphe

Viikko 9 oli urheilullisesti varsin surkea. Kurkku oli karhea useampana päivänä, mutta tiistaina sain vielä pyöräiltyä mukavan lenkin (sykkeet tuntui tosin olevan hieman koholla). Keskiviikkona menin reippaasti salille, mutta kuntoilusta ei tullut mitään, kun iski väsy. Reilun 30 min jälkeen luovutin ihan suosiolla, kun kroppa ei halunnut lähteä millään käyntiin. Loppuviikko menikin sitten lepäillessä. Kuumetta ei ollut, mutta olo oli vetämätön ja tylsä. Päätin ottaa viikonlopun ihan rennosti stressaamatta urheilusta liikaa. Ajoitus olikin juuri sopiva, koska Jarmo tuli tänne piristämään mun viikonloppua ja täydentämään mun suklaa- ja ruisleipävarastoja (ja tilkitsemään reikiä; nyt mun kämpässä on lämmin)! Sunnuntaina oli jo paljon parempi olo ja Jarmon lähdettyä kävin kivalla 1,5 h pyörälenkillä.

Viikon turisteilut: Musée des Arts et Métiers, Tour Montparnasse, Crêperie Josselin

Kymppiviikon vietin Champignellessa reilun 160 km:n päässä Pariisista keskellä Ranskan maaseutua. Champignellessa on tämän eläinlääkiksen etäpiste, jossa opiskelijat pääsevät tutustumaan tuotantoeläintiloille ja teurastamovierailuille. Tilalla kasvatetaan lisäksi vähän lihanautoja, peuroja ja lampaita. Meidän lukujärjestykseen kuului vierailut broilerikasvattamossa, sikalassa, teurastamossa ja tutustumista peurojen kasvatukseen. Viikon aiheet oli tosi kiinnostavia, vaikka viikko olikin hieman sekava mulle, kun en ollut saanut hirveän yksityiskohtaista tietoa viikon ohjelmasta. Suurin osa aiheista oli oikeastaan sellaisia, joita olin jo opiskellut aiemmin Suomessa, joten viikko oli tehokasta kertausta.

Päivät oli aika pitkiä, mikä ei toisaalta haitannut, koska Champignellessa ei oikein ollut muuta tekemistä. Muutamana iltana uskalsin käydä pitkästä aikaa juoksemassa, koska jalka oli ollut ihan hyvän tuntoinen jo jonkin aikaa, eikä muuta liikuntaa oikein olisikaan voinut harrastaa. Aloittelin varovaisen lyhkäisillä lenkeillä (joihin kuului kuvaustaukoja) ja välissä pidin kävelypäivän ja tehokkaan jumppahetken leppeässä maaliskuun illassa (oli muuten lihakset jumissa seuraavana päivänä!). Perjantaina palasimme Pariisiin ja viikonlopun vietin urheillen: lauantaina 61 km:n pyörälenkki (2,5 h, keskinopeus 25,9 km/h) ja sunnuntaina aamulenkki juosten ja illalla reippailua pyörällä ja kuntosalilla (viikon saldo yhteensä 8 h 40 min). Siitä olikin kiva aloittaa uusi viikko!

Viikon turisteilut: Bois de Vincennes: Château Vincennes ja Butte de Napoleon, Notre Dame sisäpuolelta, île de Saint Louis (paljon kivoja pieniä kauppoja, jätskikojuja ja ravintoloita)

Viikolla 11 aloitin heppasairaalassa kolmen viikon jakson. Ennen viikon alkua jännitti aika paljon, mutta ihan turhaan. Heppaklinikan ihmiset olivat tosi kivoja! Tällä viikolla ei ollut kovin montaa potilasta, joten alkuviikosta hoitelimme vain sairaalassa jo olevia potilaita ja harjoittelimme yleistutkimuksen tekoa ja erilaisten siteiden käärimistä. Päivät oli taas tosi pitkiä, etenkin loppuviikosta, kun oli enemmän potilaita. Muutamana iltana tuli vain laiskoteltua, kun urheilumotivaatio oli nolla ja piti tehdä esitys ranskaksi varsojen tehohoidosta. Perjantaina väsäsin itselleni synttärikakun (oikee synttäripäivä oli to, mutta silloin ei ehtinyt), joka näytti maistuvan hyvin muillekin vaihtareille. Viimeisen palan kiikutin viikon alussa aloittaneelle englantilaiselle tytölle, joka joutui heti päivystämään. Suklaakakulla ja teellä oli mukavan piristävä vaikutus!

Lauantaina söin maailman isoimman salaatin Monmartrella! (Siitä huolimatta illalla iski laiskuus ja saamattomuus enkä saanut itseäni liikkeelle, ei puhuta siitä sen enempää…) Sunnuntaina kävin testaamassa Salomonin maastojuoksukenkiä, kun innostuin ilmoittautumaan ohjattuun ja ilmaiseen testiin feisbuukissa. Oli kiva päästä juoksemaan porukassa ja vielä ohjatusti! Treeninä oli vetoa ja palautusta 30s-30s. Sykkeet pomppasi heti pilviin, kun ei ole hetkeen tullut tehtyä mitään kovempaa treeniä juosten. Mut treenin jälkeen oli hyvä mieli! “Loppuverryttelyksi” huristelin vielä pyörällä 50 km, että tulisi edes joitakin treenitunteja tällekin viikolle (6 h 13 min). Samalla tuli kasvatettua luonnetta, koska jääkylmä sade kasteli mut perusteellisesti. Lämmin suihku on onneksi keksitty!

Viikon turisteilut: Montmartrella Etoile d’Or (ihana, pieni suklaapuoti), Sacré Coeur, Relais Gascon (jättimäiset salaatit!), sunnuntaina la Défense, Rue Mouffetard