Nyt kun olen paasannut peruskuntotreenin tärkeydestä ja ihanuudesta, niin johan se on aika pistää taas numerolappua rintaan ja vähän kovempaa menoa tossuihin ettei aivan mene liian helpoksi taaplailuksi. Lauantain Aktia Cupissa tuli juostua 10 km ja tietty kilpasarjassa (mä mikään kuntoilija ole ;) ). Ihme, että lopulta pääsin koko kilpailuun, koska ensin myöhästyin 52:sta (kai, kyl mä olin ajoissa pysäkillä, mutta bussia ei vain kuulunut), jolla olisin päässyt Kumpulaan, missä olis vaihto sitten seuraavaan. Sit piti pyöräillä kauheella vauhdilla sinne Kumpulaan, jättää pyörä sinne ja kipittää bussipysäkille (pyöräilykengät ei oo kovin hyvät maastojuoksuun…). Kerkesin onneksi ajoissa pysäkille, mutta toistakaan bussia ei näkynyt. Se oli 6 min myöhässä mutta pääsin kuin pääsinkin kisapaikalle kohtuullisen ajoissa. Hakunilassa odottelikin aikamoinen jono jälki-ilmoittautujia ennen mua. Olin kovasti aikonut ilmoittautua etukäteen, mutta enpä sitten ollut saanut aikaiseksi, joten piti täyttää lappunen ja mennä jonon jatkoksi. Vikkeläsormiset järjestäjät saivat kuitenkin kaikki otettua kisaan ajoissa ja mullekin jäi ruhtinaalliset 15 minuuttia numerolapun ja chipin kiinnittämiseen ja varusteitten vaihtoon (ja kaikkien tuttujen moikkaamiseen). Seuraavalla kerralla voisi yrittää olla vähän aikaisemmin paikalla…

No mutta, onneksi oli alla vajaan vartin vauhdikas pyöräily, joten tyydyin vain vähän hölkkäilemään ja ottaamaan yhden onnettoman vetoyrityksen. Lähtölinjan takana päädyin Iiriksen, Annelin, Katin ja Paulan viereen ja siellä tsemppasimme toisiamme edessä olevaan kisaan. Sittenpä lähdettiin matkaan! Alkuryysiksessä pitää olla tarkkana, ettei kompastu tai kamppaa ketään, mutta siitä selvittyäni annoin jalkojen rullata ja etsiä sopivaa vauhtia. Ekan kilsan rallattelin rennosti aikaan 4.15 eikä sykekään kerennyt nousta pilviin. Helpon tuntuista oli neljään kilometriin asti, missä on iso ylämäki. Mäen jälkeen tuntui vähän ikävämmältä, mutta pidin vain jalat liikkeessä. Samoihin aikoihin tuli vastaan kisaa johtanut Jarkko Järvenpää ylhäisessä yksinäisyydessään, pikkuhiljaa kans muita. Keskityin etsimään ja kannustamaan vastaantulevia tuttuja, etten keskittyisi mäen jättämään väsymyksen tunteeseen.

Kääntöpaikalla 5 km:n kohdalla järjestäjä huuteli väliajaksi 22.05, mikä ei kuulostanut yhtään huonolta ajatellen 45 minuutin alitusta. Kuuden kilsan kohdalla alamäessä annoin jalkojen rullata ihan kunnolla ja ohitin porukan, jossa olin juossut koko matkan. Harmikseni en saanut edellä menevää porukkaa kuitenkaan kiinni ja jäin jänikseksi. Yritin kyllä vähän kiihdyttää, mutta piti sitten varmistella että jaksan kuitenkin loppuun asti. Väli 7-9 km oli kaikkein rankin. 7,5 km:n kohdalla tarkistin ajan ja laskin, että olisin vähän jäljessä tavoitteestani. Tsemppasin ja hoin itselleni “kyllä jaksat” ja “ei saa luovuttaa”. Se auttoi (tai sitten laskin väärin) koska 9 km:n kohdalla sain väliajaksi 39.48. Vaikka hyytyisinkin 5 min/km vauhtiin, ehtisin silti maaliin 45 minuutissa! Sitten piti tsempata lisää, että ennätys paranisi mahdollisimman paljon! Viimeisellä kilometrillä kiihdytin jonkin verran (ainakin yritin) ja aloitin loppukiriä jo 500 m ennen maalia. Viimeisessä kaarteessa ohitin vielä yhden juoksijan ja pingoin maaliin.

Hetki piti nojailla kaiteeseen ja saada hengitys normaalimmaksi. Sykemittarin pysäytin aikaan 44.13 ja virallinen tulos oli 44.12. Ennätyshän paukahti uusiksi, tasan 1.15 lähti ajasta pois. Samalla tuli kans saavutettua tämän vuoden tavoitteena ollut 45 minuutin alitus! Juoksu ei oikeastaan olisi paljoa paremmin voinut mennä!

Pääsin Jussi M:n kyydillä kotiin (tai siis Kumpulaan mihin jätin pyörän). Matkalla spekuloitiin tietenkin päivän kisaa (Jussikin pisti ennätyksensä uusiksi) ja pohdittiin tällaisten juoksukisojen tärkeyttä treenimotivaation kasvattajina. Hyvin mennyt kisa kertoo, että treeniä on tarttunut ja tuo tuloksia. Mikäpä innostaisi paremmin jatkamaan samaa rataa! Muiden juoksijoiden tapaaminen on myös tärkeää, etenkin niille, jotka eivät säännöllisesti käy porukalla juoksemassa. Jäi hyvä mieli päivästä ja kisasta!

Olin tosi tyytyväinen tulokseeni tänään, mutta kotiin päästessäni kerkesin jo miettimään, että eihän se 44 min alitus niin kaukana olisi ollut…