Talvijuoksusarjan 4. osakilpailu 31.1.2013

Posted on January 29, 2013 by Aki

On taas aika neljännen osakilpailun Runner’s High:n Talvijuoksusarjaa. Viime vuonna vuoden ensimmäistä osakilpailua vietettiin rapsakassa -20 asteen pakkasessa, mutta tälle vuodelle ennusteet näyttävät kesäkeliä ja plusasteita. Kilpailun nimi Frostbite 3k hieman valehtelee tällä kertaa, mutta talvijuoksuissa ei varmaa ole kuin se että keli on aina hyvinkin epävarma. Juoksu juostaan joka tapauksessa torstaina 31.1. Pirkkolassa klo 18.30. Ohjattu alkuverryttely alkaa klo 18.00. Ilmoittautumisohjeet täältä.

Kolme osakilpailua on juostu ja kaksi jäljellä. Edellisessä osakilpailussa tehtiin miesten puolella historiaa Joulu Pukin napatessa ensimmäisenä miespuolisena juoksijana historiallisen toisen osakilpailuvoiton. Voitto tuli ajalla 10.00 niukalla sekunnin erolla ennen, niin ikää toista osakilpailuvoittoa hamunnutta, Mikko Patanaa. Yhdeksän kilpailua siihen tarvittiinkin ennen kuin tuplavoittajaa päästiin juhlimaan.

Naisten puolella Jouluklassikosta voittajana lähti Heini Papinsaari, joka myös teki talvijuoksuhistoriaa olemalla ensimmäinen kahteen peräkkäiseen osakilpailuvoittoon pystynyt juoksija. Saa nähdä kasvattaako Heini sarjansa jo kolmeen tänä torstaina.

Kokonaistuloksiin tarvitaan tulokset kolmesta osakilpailusta ja muutamilla onkin jo kolme osakilpailua kerättynä. Naisissa käydään vielä verinen taisto Talvijuoksusarjan herruudesta. Kärkikolmikko 11 sekunnin sisällä toisistaan.

Alla tämän hetkinen tilanne kärjen osalta:

Miehet:

1. Mikko Patana 9.52
2. Jari Nylander 10.49
3. Antti Haapalainen 11.03

*Ossi Hakulinen 10.16
*Jari Välikorpi 10.34

Naiset:
1. Heini Papinsaari 11.33
2. Henni Tofferi 11.38
3. Heini Hartikainen 11.44

*Mirja Vartiainen 12.20
*Päivi Kokko 12.21

*kaksi osakilpailua juostuna

Joulu Pukki loppusuoralla juoksemassa talvijuoksuhistoriaa

Taas mennään!

Posted on October 30, 2012 by Kaija

Dodi, tuossa viime torstaina RH ehti pyöräyttää käyntiin jo perinteisen Talvijuoksusarjan Pirkkolassa. Sääkin oli tilattu sopivan kirpakaksi, pakkasen puolella ei oltu, mutta ei kaukana siitä. Juoksijat olivat selkeästi osanneet varautua, sillä peräti 75 uskalsi pistää tossunsa lähtöviivalle. Juoksijoilla tosin oli helpompi osuus, kyllähän sitä lämmin tuli ravatessa kolmosta ympäri, kun taas ajanottokellojen kanssa seisominen ei tainnut olla kovin lämmintä puuhaa.

Carita ehti vetää alkuverryttelyä, mihin allekirjoittanut ei ehtinyt mukaan. Onneksi sain henkilökohtaisen alkulämmittelysparraajan Laurasta, joka oli päässyt taas pitkästä aikaa juoksukilpailumeininkeihin mukaan. Tällä kertaa tosin vain katsojaksi, mutta mikäs sen mukavampaa! Alkuverryttelyssä virittelin kans uusia kenkiä, jotka etenkin aloitusvedoissa tuntuivat aivan mainioilta. Niistäpä myöhemmin lissä juttua, kunhan ehdin perehtyä niihin vielä vähän paremmin.

Minulla oli selkeästi liian pitkä aika edellisestä kolmosen vedosta, koska odotin kisaa jopa innolla. Pirkkolan mäet eivät ole kaikkein lempeimpiä, koska kolmen kilsan kisassa täytyy raastaa täysillä heti alusta. Noh, siinä sitä taas oltiin lähtöviivalla. “PAM” komennosta saatiin porukka liikkeelle. Alku meni yllättävän sujuvasti, vaikka juoksijoita oli tuplasti viimevuotisiin osakilpailuihin nähden. Kärki tietenkin hävisi heti näköpiiristä, mutta eipä onneksi yksinkään tarvinnut juosta. Mä yritin ottaa hyvän peesin Jyrkin selästä, mutta jo ensimmäisen kilsan kohdalla putosin kyydistä (hitsi, on se kovassa kunnossa). Eka kilsa meni suunnilleen 4.08. Siinä vaiheessa alkoi jo tuntua vähän verenmaku suussa, joten en ihan täysillä viitsinyt vetää (seliseli, en vaan jaksanu).

Toisen kilsan mäet meni ihan ok, selkeästi ylämäet on mulla jo vähän parempia kuin viime vuonna. Siitä huolimatta oli mukava päästä rullaamaan alamäkeen parin kilsan jälkeen. Siitäpä ei ollut enää kuin yksi pitkä ja loiva ylämäki ennen siltaa ja loppusuoraa. Loppusuoralla kaivelin viellä pienen loppukirin, joka irtosikin varsin helposti. En ollut siis juossut tarpeeksi lujaa, mutta keuhkot ei tuntuneet antavat myöten lujempaan vauhtiin tällä kertaa. Maaliin oli silti kiva päästä!

Henkeä piti vetää hetki ennen kuin pystyi aloittelemaan jälkipuinteja. Mun lopullinen aika oli 12.36, mikä oli reilut 20 sekuntia parempi kuin viime talven ennätysaika, vaikka en edes juossut ihan täysiä. Muutkin tuntuivat selvinneen reitistä kunnialla. Jäipä taas hyvä mieli kivasta juoksusta ja muiden juoksukoululaisten näkemisestä! Tulipahan avattua uusi treenikausi kunnolla!

Lauralle kiitos kuvien ottamisesta!

This is what running is about!

Posted on September 22, 2012 by Kaija

Keskiviikkona ehdin pitkästä aikaa treenaamaan eliittiryhmän kanssa Pirkkolaan. Sää ei ollut ihan optimaalinen juoksutreenille, ja arvuuteltiin, että olisikohan päivän aiheena vesijuoksu. Edellinen ryhmä tuli aika märän näköisenä treeneistään, mutta eipä se paljoa haitannut. Päätettiin vain, että pitää pysyä liikkeessä ettei tule kylmä!

Treenin aiheena oli pitkät vedot suunnilleen puolimaratonin kisavauhdilla. Sitä ennen tietenkin verkkailtiin ja tehtiin vähän tekniikkatreenejä. Juoksijan koordinaatiokykyä haastettiin vähän mm. loikkajuoksulla, jossa toisella jalalla juostiin ja toisella loikattiin. Meni hetki ennen kuin alkoi sujua. Kokeilkaapa ite! Pienet aloitusvedot meni multa varsin jouhevasti, niinkin hyvin, että alkoi jo reisissä tuntua. Mut eipä mitään, sitten vaan niitä vetoja koneeseen!

Vedot tehtiin lenkkipolulla radan sijasta, radalla kun oli sitä vettä nilkkoihin asti. Metsän suojissa oli edes vähän suojaa sateelta. Eka veto oli jo melko rankka, reidet ei jotenkin tykänneet alun reenistä (käytön puutetta!). Multa puuttui kans sykemittari (en oo vieläkään kerennyt vaihdattaa siihen patteria) joten ajastakaan ei ollut mitään hajua. Pysyin sitten koko vetotreenin ajan Johannan peesissä (onneksi hänellä oli kirkkaan värinen takki, koska muuten en olisi pysynyt pimeässä reitillä, silmälasit kun ei ole kovin kätevät sateella). Yksin ei olisi kyllä tullut mitään tämän kertaisesta treenistä! Toisen vedon jälkeen piti mitata vähän sykettä (180:n tienoilla…) ja kolmanteen lähdin jalat jo niin jumissa, että piti kunnolla tsempata, että jaksoin loppuun. Loppurutistuksella tuli vielä loppukiri, sitten olinkin jo ihan naatti. Lopuksi kuitenkin piti vielä vedellä pari muutaman sadan metrin vetoa, jotka ei mun kohdalla lähteneet kovin vauhdikkaasti.

Sellanen treeni se! Jäi hirveän hyvä mieli, kun pääsin taas kunnolla treenaamaan flunssan jälkeen. Eliittiryhmän kanssa on hirveän hauska treenata, koska porukka on hitsautunut tosi hyvin yhteen ja sparraajia riittää. Meno on tosi rentoa, mutta tavoitteellista. Porukassa on paljon kokeneita juoksijoita, joiden juttuja kisoista ja treeneistä on kiva kuunnella ja yrittää pyrkiä itse samaan!

Seuraava tavoite, mihin olen pyrkimässä, on puolimaraton alle 1.40. Mä päätin, että tavoite täyttyy huomenna Espoossa Rantamaratonilla! Vaikka tässä on ollut nyt pari viikkoa keventelyä flunssan jäljiltä, oon päättänyt (ja sain kannustavia kommentteja ultramaratoonari-Jussilta keskiviikkona), että kyllä mun kunnon pitäisi silti riittää puolimaratonin ennätyksen rikkomiseen. Ei se helppoa tule olemaan, mutta ei sen pidäkään olla. Huomenna siis raastetaan niin paljon kuin jaloista irtoaa!

Lisää vauhtia ja positiivista ajattelua

Posted on August 12, 2012 by Kaija

Keskiviikkona käytiin eliittiryhmän voimin vetämässä reipasta treeniä Pirkkolan kentällä. Simon johdolla paineltiin verryttelyjen ja venyttelyjen jälkeen 10 x 400 m vedot 100 m kävelypalautuksella, eli juostiin kierros, käveltiin 100 m, juostiin seuraava kierros ja niin edelleen. Tarkoituksena oli juosta suunnilleen cooper-vauhtia ja tietenkin loppua kohden vähän kiihdyttäen. Idea näissä lyhyemmissä vedoissa on saada pitempi aika vauhdikasta (kisavauhtia nopeampaa) juoksua alle, kuin olisi ehkä mahdollista yhtämittaisella juoksulla.

Kymmenen 400 m vetoa kuulosti aluksi paljolta, mutta yllättävän kivuttomasti ne sitten sujuivat. 100 m kävelypalautuksen sai kävellä omalla vauhdilla, eli taktikoimalla sai vähän pitempään hengähtää. Mulla vaan jäi reipas meno vedoista päälle, niin ei tullut ihan hirveän paljoa hidasteltua :D Vedot kulki yllättävän tasavauhtisesti, ensimmäiset ratakierrokset meni suunnilleen 1,40 ja muutaman jälkeen alkoi vauhti kiihtyä 1,38; 1,37; 1,36. Seitsemäs veto taisi olla taas 1,40, mutta viimeinen kymmenes kulki loppuspurtilla aikaan 1,29. Aika tasaisen kiihtyvästi meni koko treeni, mutta jäi vähän sellainen olo, että olisi voinut hieman enemmänkin vielä irrota.

Juoksu oli rennon tuntuista treenissä ja kyselinkin Simolta loppuverryttelyssä, että miltä se oli näyttänyt. Simo kommentoi, että minun kannattaisi vedoissa juosta enemmän myös “matkavauhdin” ja loppuspurttien välisellä nopeudella. Se vaikutti ihan loogiselta ja pisti miettimään omia harjoittelutapoja. Olen tainnut jonkin aikaa jankata vedoissa suunnilleen omalla mukavuusalueella ja vasta ihan lopussa ottanut kiriä ja lujempaa juoksua. Näin olen varmistanut sen, että saan loppukirin, mutta harjoituksissa ei sitten ole tullut laitettua itseään niin tiukille kuin olisi voinut. Eli “raasto” on jäänyt puuttumaan. Ja jos harjoituksissa ei ole vetänyt itseään tiukille, niin miten sitten kisoissa jaksaisi?

Lauantain kovemmassa treenissä pidin mielessä, mitä Simo sanoi. Juoksin 4 x 1000 m vedot 2 min palautuksilla ja tavoitesykkeillä 165-170-175-180–>. Ensimmäiset vedot meni mukavasti, vähän korkeammilla sykkeillä kuin olisi tarvinnut. Viimeiseen tsemppasin vähän enemmän ja lähdin reippaasti kiihdyttämään koko kilometrin ajaksi. Viimeiset 400 m kiristin vielä enemmän vauhtia, että sain vähän “raastofiilistä” ja viimeinen kilsa menikin alle 4 minuutin. Juoksuun löytyi hyvä rytmi ja rentous ja olin tyytyväinen kilsavauhteihinkin.

Lauantain treeni antoi vähän itseluottamusta, se kun on ollut vähän hukassa alkukesän juoksutauon ja ei-niin-hyvin menneen Twilightin jälkeen. Itsevarmuusbuusti tulee tarpeeseen, sillä ensi viikolla on uusia haasteita edessä Helsyn piirimestaruuskisojen muodossa. Juoksen siellä tiistaina 5000 m ja keskiviikkona 1500 m. En ole ennen startannut ratakisoissa ja onnistuin tekemään näistä kisoista jonkinlaisen mörön itselleni miettimällä kuinka kaikki muut ohittaa mut monella kierroksella enkä jaksa juosta tarpeeksi lujaa ja vaikka mitä. Liian negatiivista ajattelua! Kyllä minä jaksan juosta lujaa, kunhan en alussa lähde ihan täysillä. Varmasti mut ohitetaan kierroksella tai parilla, mutta ei sillä väliä, koska omat ennätykset pitäisi kuitenkin tulla. Käänsin negatiiviset ajatukset positiivisiksi ja hyvin onnistuneen lauantain treenin jälkeen odotan jo innoissani ensi viikon kisoja! Uusia haasteita, jee!

Onko teillä juoksuun liittyviä uusia haasteita näkyvissä tälle syksylle?

Mäkiä, mäkiä…

Posted on June 3, 2012 by Kaija

Sitä saa mitä tilaa. Tässä taisin juuri mietiskellä, että mäkitreeniä pitäisi tehdä, joten sitähän oli sitten luvassa Pirkkolassa. Keskiviikkona kävin riehumassa ylimääräiset energiat eliittiryhmän treeneissä. Tai oikeastaan mitään ylimääräistä energiaa ei enää oikeastaan ollut, vaan viikon saldo alkoi pikkuhiljaa mennä jo miinuksen puolelle. Sunnuntain pitkä lenkki painoi vielä vähän jaloissa ja siihen päälle kävin tiistaina vielä lyhyemmän pk-lenkin, mikä ei ehkä ollut paras idea. Maanantaina aloitin kesä”työt” reippaalla otteella ja tuli tehtyä varsin intensiivisesti hommia, mikä tuntuu aina vievän vähän voimia treenaamiselta. Lisätään tähän yhtälöön vielä koulumatkat pyörällä, jotka lisäävät rasitusta vielä vähäsen, niin ei ollut kaikkein freesein olo lähteä juoksemaan keskiviikkona. Ei, en mä aina hirveesti järjellä ajattele näitä treenien ajoituksia. Tosin mulla ei ollut hirveesti varaa valittaa, koska Carita oli vetänyt meidän treenin alle jo yhden juoksukouluryhmän ja yksi eliittiryhmäläisistä oli juossut maratonin edellisenä lauantaina.

Verkatessa jalat oli aivan tönköt ja varsinkin oikea reisi juili ikävästi. Venyttelyiden jälkeen tuntui, ettei olis mitään mahista päästä liikkeelle, varsinkaan kun ohjelmassa oli 8-10 x 500m mäkivetoja. Onneksi tekniikkaosion aikana alkoi jalat vähän vertyä.

Mäkivedot meni yllättävän kevyesti ottaen huomioon miltä aluksi tuntui. Mäki ei ollutkaan niin pitkä ja jyrkkä kuin mä muistelin. Yritin vähän säästellä aluksi ja nostatin sykettä pikkuhiljaa, että jaksaisin kaikki 8 vetoa. Viidenteen vetoon asti syke meni nousevasti, mutta sitten alkoi tuntua rankalta ja kuudennen vedon maksimisyke jäi pari pykälää alemmaksi kuin edellisen. Seitsemännellä ja kahdeksannella vedolla syke pysyi suunnilleen samoissa lukemissa. Koko treenin maksimisykkeeksi tuli 186. Loppuverryttely tuntui ihan hyvältä kunnes erehdyttiin pysähtymään hetkeksi ja mun jalat vaan jumahti. Siitä piti vielä könkätä pyörälle, onneksi en sentään ollut tullut juoksemalla treeneihin!

Mäkitreenin syke jäi jotenkin vähän liian alas. Tavoittelin vähän päälle 190 lukemia, mutta ne jäi saavuttamatta, varmaan yleisen väsymyksen vuoksi. Yritin kyllä säästellä aluksi, mutta lopussa ei enää irronnut enempää. Kirittäjäkin olisi varmaan auttanut vähän, koska jäin kärkiporukasta joka vedolla sen verran, ettei heistä ollut lopussa vetoapua. Mäkitreeniä tuli kuitenkin tehtyä, joten ehkä ne seuraavassa kisassa on taas helpompia!

Torstaina odotin, että olisin ihan jumissa, mutta olo olikin yllättävän vetreä (onneksi!). Jotenkin tuntui siltä, että treenaus meni ”yli”, kroppa ei halunnut enää ottaa treeniä vastaan samalla lailla kuin silloin, kun treenaa hyvin palautuneena.

Kiinnostaako runhighlaisia muuten luento skotlanninkielellä? Runner’s High’n fb-foorumille oli pistetty mainosta Iain Donnanin pitämästä luennosta 5.6 klo 16 (jep, tällä viikolla!) RH:n toimitiloissa Pasilassa (tarkempaa osoitetta en tiedä). Donnan on ilmeisesti käynyt pitämässä jonkun juoksukoulun tässä keväällä ja on tosi kova juoksija ja tehnyt maisterintutkinnon urheiluvalmentamisesta. Luennon aiheena Goal setting and reflection (ja pidetään siis englanniksi skottimurteella höystettynä). Innostuin tästä luennosta heti tosi paljon, koska Billy Boydin ja Taru sormusten herrasta -elokuvan ansiosta mulla on slight obsession with the scottish acccent :D Plussaa on vielä se, että luento on juoksemisesta ja aihekin vaikuttaa hirmuisen kiinnostavalta ;) Ilmoittautua voi osoitteeseen valmennus@runhigh.fi.

Takaisin hommiin

Posted on May 23, 2012 by Kaija

Jee jee, nyt on taas uutta treeniohjelmaa pelissä! Pääpaino siirtyy taas kisavalmistelusta enemmän ”perustekemiseen”. Pitkää lenkkiä, peruskuntoa ja välillä vauhtikestävyyttä. Lihaskuntoonkin pitäisi taas keskittyä, kun salilla käynti on vähän jäänyt parin viime viikon aikana. Mun pitäisi tosin uusia vähän keskivartalo-ohjelmaa, koska samoja juttuja on tullut tehtyä tässä jo aika pitkään ja uudet haasteet olisi tarpeen. Varmaan muutama Unisportin ryhmäliikuntatunti voisi tuoda sopivasti uutta ärsykettä ja ideoita omaan treeniin.

Parin viikon treeniohjelmatauon jälkeen tuli uusi ohjelma nyt korkattua. Sunnuntaina kävin tosin yhteislenkin sijaan pitkällä pyörälenkillä, kun sain kerrankin houkuteltua Jarmon lenkille mukaan. Jarmo jaksoi mukana puolitoista tuntia, kun paineltiin vähän reilun 25 km/h keskinopeudella. Minä jatkoin vielä tunnin verran, pieni notkahdus tuli keskinopeudessa loppupuolella, kun alkoi energia loppua. 54 km tuli mittariin, ihan mukavasti! Sopiva lenkki keventämään oloa Italian hiilaritankkauksen jäljiltä ;)

Maanantaille oli ohjelmassa 1 km:n vetoja sykkeillä 165, 170, 175 ja 180, palautus 2 min. Juoksin treenin Pirkkolassa radalla, että saan vertailukelpoisia tuloksia myöhempiä treenejä varten. Ajelin Pirkkolaan pyörällä, joten juoksu oli vähän jäykkää aluksi. Oikeastaan ensimmäiset 15 min meni vertymiseen, että juoksu alkoi edes jotenkin kulkea. Hölkkäilin alkuverkkaa Pirkkolan kolmosella, välillä piti hidastaa kävelyyn, kun tuntui, ettei nyt lähde millään kulkemaan. Mietiskelin jo koko treenin keskeyttämistä, kun ajattelin, etten ollut kuitenkaan palautunut tarpeeksi sunnuntain pyörälenkiltä. Noh, venyttelin kuitenkin rauhassa ja tein vähän polvennosto- ja pakarajuoksua kun pääsin kentälle. Tuli ihan pro-olo, kun muut kentällä olijat olivat koululaisia pelaamassa pesäpalloa tai heittelemässä frisbeetä. Siitä sainkin sopivasti motivaatiota jatkaa treeniä, ainakin eka tonni pitäisi kokeilla jos lähtisi kulkemaan.

Eka tonni meni rennosti viiteen minuuttiin ja sykekin pysyi suunnilleen oikeissa rajoissa (163-169). Olin niin pro tällä kertaa, että pistin kaikki tonnien ajat ylös saman tien sen sijaan, että muistelin niitä jälkikäteen ;)Toinen tonni meni aikaan 4.56 (syke 168-173) ja juoksu oli edelleen tosi helppoa ja letkeää. Kolmas tonni meni sitten reippaammin, 4.32 (174-177) ja neljäs 4.29 (178-183). Helppoa oli edelleen! Viimeisen tonnin jälkeen piti vielä kiihdytellä kentän poikki kunnon pikajuoksuspurtti ihan huvikseen, kun kulki niin hyvin.

Treenistä jäi kyllä hirveän hyvä mieli! Olo oli ennen treeniä vielä jotenkin raskas viime viikon jäljiltä ja ajattelin, ettei juoksu kulkis yhtään, mutta olikin vain tosi kevyttä siitä huolimatta, että oli tosi lämmin. Tuo hyppäys vauhdeissa toisen ja kolmannen tonnin välillä kyllä näyttää hassulta, kun sykkeissä ei ole kuitenkaan ole niin suurta eroa. Nyt voi kuitenkin hyvillä mielin lähteä torstaina juoksemaan Kurrenkierrosta, kun ei tarvitse pelätä ihan kauheaa tason notkahdusta ;) (niin no, ihan niin kuin sellainen voisi tulla parin viikon epämääräisellä liikkumisella).

Olen keksinyt jo joitakin suunnitelmia HCR:n jälkeiseen elämään. Kurrenkierros on yksi, Kajaani Street Run (9.6) voisi olla seuraava ja maratonin ajattelin juosta Vantaalla 14.10. Elokuussa näytti olevan muutama kiva pieni triathlonkisa, joihin voisin osallistua ja johonkin väliin olisi hyvä pistää pari puolimaratoniakin. Tässä kesällä olisi kans hauska kokeilla kaikenlaista jännää treeniä. Sami kysyi muutama viikko sitten juoksukouluharjoituksissa että olenko kasvattamassa treenituntimääriä. Sitä voisi olla kiva kokeilla, koska taas tuntuu, että harjoittelussa pitäisi siirtyä ”seuraavalle tasolle”. Kesällä treenituntimäärän lisääminen voisi onnistuakin, kun ei ole (ehkä…) niin paljon kaikkea ylimääräistä, mitä tavallisesti arjessa on. Aki ehdotti kans jotain viikkoa jolloin juoksisi paljon määrää (eli enemmän tunteja, mutta vähemmän tehoja). Katsotaan miten kesä lähtee tässä etenemään, ainakin treenimotivaatio on kohdillaan!

Miten teillä? Kuinka moni on menossa juoksemaan Kurrenkierrosta torstaina tai Naisten Kymppiä viikonloppuna? Tai onko pitkän tähtäimen suunnitelmia tälle kesälle?

Herkistelyä

Posted on April 19, 2012 by Kaija

HCR lähenee ja eilen pamahti sähköpostiin treeniohjelma ja ohjeita näille kolmelle viikolle ennen sitä. Herkistelyä on luvassa! Olen alkanut keräämään melkoista latausta jo tuota HCR:ää varten, kun melkein joka toinen ajatus liittyy siihen… Ainakin kilometriaikoja sun muita aikoja on tullut mietittyä melko paljon, koska eilen kaupassa käydessä kävi näin: ostin kaksi juttua jotka molemmat maksoi 6,45 e. Laskin päässäni, että siitähän tulee kolmetoista ja puoli euroa. Olin sitten tosi hämmästynyt, kun kassakone näytti 12,90 e, koska mun aivot oli laskeneet että 45 + 45 on 90, ja 90 sekuntia on 1,5 min…

Treenit on sujuneet siihen malliin, että tuo 1.40 aikatavoite ei enää tunnu ihan mahdottomalta, ainakaan jos viimeisten viikkojen treenit ei mene pahasti pieleen. Maanantaina kävin tekemässä vähän maksimisyketreeniä Pirkkolassa, ohjelmassa oli 8 x 1000m vedot (sykkeillä 165 –> 190) 1 minuutin palautuksilla. Pirkkola ei ollut kaikkein parhain maasto vedellä noita tonneja, siellä kun on niitä mäkiä ihan kohtuullisesti, mutta olin laiska enkä jaksanut käydä mittaamassa erikseen mitään tasaisempaa pätkää.

Tähän treeniin mun piti oikein koittaa latautua, koulussa kun sattui olemaan kohtuullisen pitkä päivä. Latautuminen onnistui sitten niinkin hyvin, että mua oikeastaan vähän jännitti ennen vetojen alkua :D ainakin tuli sitten simuloitua HCR:ää hyvin! Ekat pari vetoa meni mukavan leppoisasti, syke siinä 170 molemmin puolin. Neljännellä piti jo vähän nostella sykkeitä ylöspäin, ja kyllähän ne nousi. Mun sykemittarista puuttuu väliaikatoiminto (tai en vaan ole tarpeeksi tarkkaan lukenut käyttöohjetta), joten väliajat piti laskea itse ja painaa mieleen. Hitaimmat taisi olla 5 min, mutta ne oli niitä, jotka oli siinä Pirkkolan kolmosen mäkisellä toisella kilometrillä.

Viidennellä ja kuudennella vedolla piti alkaa jo vähän puuskuttamaan. Seitsemäs veto oli ehkä kaikkein paras, se tuli tasaisella kilometrillä joten vauhtiakin oli mukavasti, mun laskujen mukaan väliaika oli 4.20. Se olisi kannattanut vetää vielä vähän lujempaa ja jättää sitten viimeinen pois, koska kahdeksanteen vetoon en saanut enää enempää paukkuja ladattua. Yritin huimaa loppukiriä, jossa saisin sykkeet päälle 190, mutta loppukiri oli loivaan alamäkeen, niin ei ihan onnistunut. Maksimisyke treenillä oli kuitenkin tuo 190 ja olo melkolailla kaikkensa antanut. Kotona oli kyllä mahtava fiilis!

Seuraavien kolmen viikon treenit tähtää täysillä HCR:ään, tää viikko mennään vielä normaalitehoilla. Sitä suraavat viikot onkin “herkistelyä” (en tiedä vielä mitä tuo termi tarkalleen tarkoittaa, mutta muutaman viikon päästä olen viisaampi ;) ), treeni kevenee vähän ja siellä on “verryttelynä” HCP:n kympin kisa 28.4. HCR:ää edeltävä viikko onkin sitten jo tosi kevyt.

Viime viikonloppuna kisailtiin maratonin merkeissä useammassakin paikassa ja muun muassa Rotterdamissa, missä Jussi Utriainen alitti Lontoon olympialaisten B-rajan. Olisi ollut kiva seurata edes jotakin noista maratoneista netin kautta, mutta olinpahan niin lennossa taas koko viikonlopun, ettei paljon ehtinyt istuskella ruudun ääressä. Seurasitteko te noita maratoneita vai olitteko peräti itse juoksemassa jossain kisassa maratonilla tai lyhyemmillä matkoilla? Oottekko tulossa juoksemaan tuota Helsinki Central Park 10k -kisaa, jonka Runner’s High järjestää 28.4?

Hyvä päivä!

Posted on April 9, 2012 by Kaija

Sunnuntailenkin vuoro! Pitkästä aikaa pääsin juoksemaan Runner’s High’n yhteislenkkiä Pirkkolasta. Sää ja mielentila olivat sopivat juoksemiseen joten mikäpäs siinä. Pääsiäinen taisi verottaa osallistujia, kun vain seitsemän juoksijaa oli lähdössä lenkille. Mutta ei se määrä vaan se laatu!

Ekaksi suunnattiin kohti Laaksoa mukavasti sulia hiekkapolkuja pitkin. Ihan Laaksolle asti ei menty vaan käännyttiin jo puolessa välissä takaisin. Vajaan tunnin lenkkeilyn jälkeen oltiin taas Pirkkolassa ja muutama juoksija jäi pois matkasta. Loput lähdettiin vielä jatkamaan kun oli hyvä rytmi päällä ja vauhtikin taisi hieman nousta. Tero hyppäsi kyydistä pois vähän ajan päästä, joten sitten jäätiin vain mä, Aki ja Jyrki nautiskelemaan kevätsäästä. Juttua riitti ja juoksufiilis oli suorastaan erinomainen!

Runner’s High oy on ollut voimissaan nyt yhden vuoden, kuten voitte lukea täältä ja täältä. Yhteislenkin aikana kerkesin mietiskelemään juoksukoulun taivalta näin juoksukoululaisen näkökulmasta. Mä satuin eksymään tähän porukkaan ihan sattumalta, kun poikaystäväni löysi viime keväänä netistä tarjouksen koko kesän kestävästä juoksukoulusta. Olin juuri juossut ekan puolimaratonini

Pitkä lenkki...

ja juoksukärpänen oli päässyt puraisemaan oikein kunnolla ja ajattelin, että eipä juoksukoulusta ainakaan haittaa olisi. Kesä kului mukavasti juoksukoulutreeneissä Eläintarhassa ja kotona seuraten valmennusohjelmia. Oli mahtavaa oppia lisää juoksusta ja saada kannustusta omaan harjoitteluun! Jokaisella juoksukoulukerralla saatiin innostunutta ohjausta päivän harjoituksissa ja neuvoja harjoitteluun juoksukoulukertojen ulkopuolella. Kesän huipentumana paransin puolimaratonin aikaani melkein puoli tuntia!

Koko talven olen treenannut ohjelmien mukaan ja oppinut samalla perusteita juoksuharjoittelusta ja pitkäjänteisestä työstä mitä kunnon kohottaminen vaatii. Vaikka juoksukoulut ovat pyörineet nyt jo melkein vuoden, Runner’s High’n porukalla on edelleen sama innostus ja draivi kuin viime kesänä ensimmäisiä juoksukouluja pitäessään. Uusia ideoita juoksutapahtumiksi tai juoksukoulujen parantamiseksi tuntuu pursuavan koko ajan ja valmentajat ovat kiinnostuneita kuinka juoksukoululaiset ovat pärjänneet juoksutapahtumissa ja ehdottavat sopivia kisoja uusiksi tavoitteiksi. Juoksukouluissa on aina kannustava ilmapiiri huolimatta siitä oliko valmennettavana eilen ensimmäistä kertaa juoksemaan lähtenyt sohvaperuna vai jo useamman maratonin juossut kilpakuntoilija. Runner’s High’n kehitystä on ollut mahtava seurata näin juoksukoululaisena, toivottavasti sama innostus säilyy vielä monta vuotta!

Kevät!

Posted on March 12, 2012 by Tero

Märät kengät viiden minuutin juoksemisen jälkeen ja jatkuva liukastelu eivät pilaa tätä fiilistä. Kevät tulee! Edes kasvava diplomityöstressi ei haittaa, kun aurinko pilkottaa pilvien takaa ja miinusmerkki on kadonnut lämpömittarista.

Viime viikolla otin seuraavan konkreettisen askeleen kohti Helsinki City Run:ia, kun viimeinen kaksi kuukautta raastetaan etä-Tuomon ohjelmien mukaan. Olen toki tähänkin asti ollut varsin etuoikeutettu lähes kahden tunnin puolimaratoonari, koska olen päivittäin tekemisissä huippujen kanssa ja tietenkin häikäilemättömästi pumppaan heiltä treenivinkkejä itselleni.

Ensimmäinen treeniviikko Tuomon ohjauksessa on takana, ja kilometrejä en ole todennäköisesti koskaan juossut näin paljoa viikon aikana. Neljässä treenissä sain kasaan melko tasan maratonin! Neljä samalla myös varsin erityylistä harjoitusta on pitänyt motivaatiota mukavasti yllä, eikä juokseminen maistunut missään vaiheessa puulta.

Treeniviikko huipentui jälleen sunnuntaiseen Runner’s High:n yhteislenkkiin, joka omalta osaltani venähti 16 kilometrin ja 1h 50 minuutin mittaiseksi. Hyvässä seurassa pitkäkin aika kuluu nopeasti. Lopulta juoksin Pirkkolasta kotiin, ja kun noin puolentoista tunnin kohdalla porukka oli hajaantunut omille teilleen, pääsin nautiskelemaan viimeiset kilometrit yksin raskaista pohkeista sekä pitkän lenkin euforiasta.

Varsinki pitkän lenkin viimeisillä kilometreilla tulee yleensä loistavia ideoita, ja yksi niistä liittyi tähän blogitekstiin. Koska teekkarinörtti käyttää juostessakin kaikkia mahdollisia laitteita, oli minulla mukana sykemittarin lisäksi uudehkossa Nokiassani toimiva Sports Tracker, joka tallentaa gps-dataa liikkeistäni nettiin. Päätin, että kirjoitan tekstin, jossa käyn läpi lenkiltä keräämääni dataa, ja julkaisen erilaisia käyriä ja käppyröitä suorituksestani. Ilmeisesti lenkki oli kuitenkin ainakin muutaman korttelinmitan verran liian pitkä, koska samalla kun taistelin itseni kotiovesta sisään viimeisillä voimillani ja klikkasin treenin loppuneeksi puhelimessani, deletoin myös sen tiedot muistista. Ehkä joku toinen kerta.

Juoksijanörttinä minua myös harmittaa, että en ole Suomessa, kun coach-Tuomo järjestää testausmahdollisuuden Liikuntamyllyssä. Olisi todella mielenkiintoista nähdä omat rajat, koska oikealla vauhdilla ja syketasolla juokseminen auttaisi varmasti päivä päivältä lähestyvässä HCR:ssä. Ja ihmetellä niitä käyriä ja käppyröitä.

Eilen napsahti myös mittariini yksi uusi täysi vuosi 27. kerran. Olen kuullut huhuja kestävyysjuoksijoiden tavasta juosta aina syntymäpäivänä täytetyn vuosiluvun verran kilometrejä. Itse juoksin niitä eilen vain 16, joten juoksijana taidan olla vielä vaikeimmassa teini-iässä.

Pirkkolan Talvijuoksusarjan 4. osakilpailu – Runebergin Kolmonen 4.2.2012 klo 12.00

Posted on January 29, 2012 by Aki

Talviunet loikoiltu ja uuden vuoden lupaukset ehditty rikkoa moneen kertaan, joten on taas aika urheilla helmikuun ja Runebergin kunniaksi. Vuosi vaihtui edellisestä osakilpailusta ja samaan erään tulivat mukana vielä kunnon lumikinokset. Kaksi osakilpailua jäljellä ja nyt päästään vasta käsiksi todelliseen talvijuoksuun. Tällä kertaa juostaan lauantaina 4.2. klo 12.00.

Ja muistutuksena vielä että viimeinen osakilpailu on alkuperäisistä suunnitelmista päällekkäisyyksien vuoksi muutettu torstaiksi 1.3. klo 18.30!

Alle on laskettu kokonaiskilpailun kärjen tilanne. Kokonaiskilpailuunhan lasketaan kolmen parhaan osakilpailun keskiarvoaika. Vielä ehtivät kaikki yhden osakilpailun tahkonneet kerätä tarvittavat määrät osallistumisia. Miesten kokonaiskilpailun (paras keskiarvoaika sarjasta riippumatta) kärjessä ja massiivisessa kiertopalkinnossa on kiinni M19-sarjan edustaja Ossi Hakulinen ja naisten pystissä Kaija Sivonen. Tosin molempien niskaan hengitetään raskaasti yhden ja kahden osakilpailun juosseiden toimesta.

Runebergin osakilpailussa lisäporkkanana tarjoamme Runebergin tortut sarjojen voittajille. Joten palautuminen viimeiseen osakilpailuun on mestareille turvattu.

Talvijuoksusarjan 4. osakilpailuun voit ilmoittautua tästä tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen ilmoittaudu@runhigh.fi.

Tilanne 3. osakilpailun jälkeen (top 3):

Miehet 3km (kolme osakilpailua juosseet):

Onni Valkeapää 10.36
Jani Nylander 10.53
Marko Hagas 11.05

Lähimmät haastajat (kaksi osakilpailua juosseet): Jouni Virtanen 9.41, Ahti Salo 10.50

Naiset 3km (kolme osakilpailua juosseet):

Kaija Sivonen 13.03

Lähimmät haastajat (kaksi osakilpailua juosseet): Sanna Kullberg 11.27, Mirja Vartiainen 11.48, Hilkka Kontro 12.01, Carita Riutta 12.11, Veera Lehto 12.33

M50 3km (kolme osakilpailua juosseet):

Reijo Montonen 12.03
Lauri Ollitervo 12.28

Lähimmät haastajat (kaksi osakilpailua juosseet): Jouko Rytönen 11.25, Harri Näppäri 12.17

N50 3km (kolme osakilpailua juosseet):

Kati Oikarinen 12.42

M19 3km (kolme osakilpailua juosseet):

Ossi Hakulinen 10.20 (Kokonaiskilpailun voitossa kiinni)

N19 3km (kaksi osakilpailua juosseet):

Hele Haapaniemi 12.27
Catarina Riutta 12.56

Runner's High

Juoksukoulu, Tapahtumat, Valmennus

Tag Archives: pirkkola