Aamu alkoi puuro-leipä -aamupalalla ja sään päivittelyllä. Lämpöä 9 astetta ja vettä tuli taivaalta, ei nyt ihan hirveän paljoa, mutta tarpeeksi kumminkin. En osannut päättää, mitä laittaisin päälleni, että olisi sopivan lämmin, mutta ei kuitenkaan liian kuuma. Päädyin sitten pitkähihaiseen paitaan ja pitkiin trikoisiin. Pakkasin vielä reppuun caprit, shortsit ja t-paidan ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka sade loppuisi ja aurinko tulisi esiin.

Kerrankin lähdin ajoissa matkaan ja kerkesin bussipysäkillä odotellakin vähän aikaa. Samalla pysäkillä odotteli neljä muutakin, jotka näyttivät olevan suuntaamassa Rantamaratonille. Hypätessä bussiin yksi herra tulikin kysymään (tai siis toteamaan) olinko menossa kisaamaan, ja sanoi sitten seruaavansa minua kisapaikalle, hän kun ei osannut reittiä ihan tarkkaan. Heh, en minäkään, mutta seurasin määrätietoisesti muita bussissa olleita juoksijoita, että näytin siltä, että tiesin ;)

Numerojako oli paremmin organisoitu kuin viime vuonna. Sukunimen perusteella mentiin jonoihin yhden pitkän jonon sijaan eikä tarvinnut kovin kauaa odotella. Sen verran kuitenkin, että ehdin vaihtaa pari sanaa tämän päivän tavoitteista bussissa olleen herran kanssa. Sitten paitajonoon (jee, pinkki paita!) ja muutamia kivoja ilmaisnäytteitä mukaan. Kerrankin olin niin ajoissa, että ehdin istuskella Otahallin katsomossa keräämässä kisafiilistä (jos sitä nyt enempää tarvitsi, koko aamun oli pieni jännitys päällä) ja valmistelemassa varusteita. Puoli tuntia ennen starttia kävin vielä vaihtamassa sittenkin caprit pitkien trikoiden sijasta. Kymmenen minuuttia lämmittelyä, aloitusvedot, vähän juttelua ja tsemppaamista Varpun kanssa ja sitten olinkin iskussa kisaa varten! Tiiviissä ihmisjoukossa ei onneksi tullut kylmä starttia odotellessa!

PAM sanoi starttipistooli ja ihmismassa alkoi liikkua, aluksi aika hitaasti. Laitoin sykemittarin päälle vähän ennen lähtölinjan ylitystä, että mulla olisi muutama “ylimääräinen” sekunti käytössä juoksun aikana. Alun lähdin ihan rennosti, etten vetäisi hengitystä lukkoon heti ensimmäisellä kilometrillä. Ensimmäiset kaksi kilometriä olin vähän jäljessä tavoitevauhtia, mutta viiden kilsan kohdalla jo hieman edellä (väliaika siinä 23.03). Alku tuntuikin kulkevan tosi mukavasti! Yritin koko ajan juosta jonkun peesissä (etenkin tuulisissa kohdissa) ja tsempata ylämäissä, etten jäisi hirveän paljoa. Tuntui ihan hyvältä! Sykemittarista olin teipannut näytön niin, etten nähnyt sykelukemaa ollenkaan, mikä oli hyvä idea.

Reitti oli tosi märkä ja paikoin piti pomppia lätäköiden yli. Aika pian kengät oli kyllä niin märät, ettei ollut paljoa väliä menikö lätäköiden keskeltä vai ohi kokonaan. Kymppi tuntui tulevan tosi nopeasti, väliaika siinä 46.01. Vauhti oli siis erittäin hyvä! Vaikka olin päättänyt peesata mahdollisimman paljon, taisin tässä vaiheessa itse vetää aika pitkän pätkän. Vauhti tuntui edelleen hyvältä. 13 kilsan jälkeen alkoi jaloissa vähän painaa ja jäin peesistä. Tien reunasta joku kannustaja huusi, että olin naisista 7., ei hullummin! Edessä näin seuraavan naisen, mutta puhti ei riittänyt suurempaan takaa-ajoon. Kilsat 14-17 meni ihan ok, olo alkoi olla aika märkä ja lämmin suihku tuntui erittäin houkuttelevalta ajatukselta. Juoksemiseen piti keskittyä, että sain pidettyä vauhdin yllä ja juoksutekniikan hyvänä. Väliajat kuitenkin näytti hyviltä reilun 1.40-alituksen kannalta (15 km 1.09 ja joitakin sekunteja).

18 km:n kohdalla alkoi tuntua pieni hyytyminen. Jalat ei enää liikkuneet ihan yhtä kevyesti ja alkoi tuntua pienet hapot. Kylmä ja märkä ilmakin varmasti vaikutti tähän hyytymiseen. Miestä alkoi painaa ohi melko lennokkaasti enkä millään päässyt mihinkään peesiin mukaan. Lopun käännökset Keilalahdessa ja vastatuuli eivät hirveästi auttaneet tilannetta. Piti vain pakottaa jalat toimimaan ja hokea päässä “minä pystyn tähän”. 20 km:n kyltiltä oli onneksi pieni alamäki, että sain vähän askelta pidennettyä ja jotain loppukirin tapaista viriteltyä. Loppu oli onneksi ihan tasaista. Radalle kääntyessä yksi naisjuoksija tuli ohi, mistä sain hyvän kimmokkeen lähteä painamaan loppukiriä. Ilmeisesti hänelläkin oli loppukiri viimeisillä voimilla menossa, koska pääsin aika helposti taas ohi. Sitten vielä viimeinen kaarre ja maalilinjan ylitys!

Huh! Oli kyllä kaikkensa antanut olo maalissa. Juontaja kuulutti mun ajan (1.39.24) ja sijan (10.!), joten ei ihan hukkaan mennyt tämä juoksu! Maalissa juttelin vielä saman herran kanssa, kuin bussissa, olin kuulemma ohittanut hänet 14 km:n kohdalla. Hänellä ei juoksu ollut kulkenut ihan toivotusti, mutta ei hän hirveästi harmitellut sitä. Hän kehui vielä Savonlinnan maratonia maisemien puolesta hienoimmaksi maratoniksi Suomessa, täytynee ehkä testata ensi kesänä.

Rantamaratonilla järjestelyt pelasivat hyvin, juomapisteitä oli sopivasti ja kaikki vapaaehtoiset kannustivat upeasti sateesta huolimatta. Reitin varrella kannustuksia tuli muiltakin ihmisiltä, niistä sain paljon tsemppiä! Kiitos kaikille vapaaehtoisille ja reitin varrella kannustaneille, hieno kisa!

Ennätyksen sain uudelle minuuttiluvulle, mikä oli tavoite! Aika hyvä fiilis siis nyt! Keskisyke näytti olevan 180 tai vähän yli (en saanut sykemittaria heti pois päältä, joten piti arvioda sykekäyrän perusteella) ja maksimisyke 191. Edellisillä puolikkailla keskisyke on ollut 179 ja maksimi 189, joten tuli puristettua ihan hyvin kaikki mitä oli käytettävissä. Energiaa oli riittävästi eikä maha menyt sekaisin. Tästä on mukava lähteä kohti maratonia, toivottavasti sinne saadaan parempi sää!