…vaikka pitääkin vähän valittaa välillä. Välillä näköjään vain pitää olla tyhmää ennen kuin taas tajuaa, että eipä sitä elämä ihan pielessä ole ja että itse pystyy vaikuttamaan aika moneen asiaan. Edelliseen postaukseen sain paljon ihania kommentteja ja pari potkua persuksiinkin, kiitos niistä! Niiden avulla reipastuin, vaihdoin asennetta ja päätin, että nyt loppuaika täällä on paljon kivempi. Nyt viihdytään, *****le!
Valituksista huolimatta treeniäkin on täällä tullut tehtyä jonkin verran, vaikka ei niin intensiivisesti kuin Suomessa. Pitää vain tottua ajatukseen, että täällä ei ehdi ihan samalla intensiteetillä urheilemaan kuin koto-Suomessa.
Samalla kun lueskelin saamiani kommentteja mietiskelin urheiluun inspiroivia ja innostavia asioita ja ihmisiä. Etenkin ihmisiä. Netin kautta kun pystyn seuraamaan monia siellä Suomessakin treenaavia kavereita ja tuttuja. Se ihan huimaa, miten moniin juoksijoihin olen ehtinyt tutustua tässä muutaman vuoden sisällä. Ja minkälaisiin juoksijoihin! Runhigh’n väki vetää aivan huimaa settiä niin juoksuradoilla (kannattaa tsekata ainakin täältä ja täältä) kuin juoksukoulua pyörittäessään (ja samalla taitaa moni vielä sivutoimisesti käydä töissä tai opiskella, huh!). Teron Rakkaustarina kuulosti jotenkin tutulta ja saattaisi sopia joillekin muillekin kuin vain Kuninkaaseen! Juoksukoulun kautta olen tutustunut muun muassa Katiin, Lauraan ja moniin muihin kunnianhimoisesti lenkkejä tallaaviin, jotka ikäsarjoissaan (tai muuten vain) tahkoavat hurjia tuloksia! Enempi blogimaailman kautta on tullut seurattua muun muassa Sansua ja Heiniä, joiden pohdinnat ovat usein lähellä omiani. Etenkin Sansun blogia on tullut luettua ahkerasti, koska hänen vaihtonsa Afrikassa on hieman eksoottisempi kuin omani täällä Pariisissa.
Täälläpäin olen löytänyt yhden porukan, jonka kanssa olen muutaman kerran käynyt juoksemassa. Feisbuukissa mainostettiin ilmaista Salomonin testijuoksua, johon kuului ohjattu juoksutreeni. Nämä testijuoksut järjestetään Team Outdoor -nimisessä urheiluvälinekaupassa, jossa järjestetään myös “iltamia”, joissa pääsee testaamaan uusia tuotteita ja tutustumaan muihin juoksijoihin. Ja tietenkin juoksemaan porukassa! Viime kerralla satuin juttelemaan parin ultramaratoonarin kanssa, jotka valmistautuivat 65 km:n kisaan! Ihmisiin on jotenkin helpompi tutustua juostessa ja porukkalenkillä on hyvin kotoisa olo :)
Tässä vielä vähän tiivistelmää kuluneista treeniviikoista:
Viikko 12: yhteensä 10 h 27 min, huippu viikko, joka päättyi onnistuneeseen SoMAD-kisaan!
Viikko 13: 7 h 21 min, päivystysviikko, eli pari yötä olin heppasairaalalla hoitelemassa otuksia ja nukuttua tuli vähän vähemmän. Viikon lopulla tuli Jarmo ja mun sisko kavereineen käymään, joten pääsiäinen meni turisteillessa eikä treeniä tullut tehtyä hirveän ahkerasti. Parina päivänä tein tosi pitkiä treenejä ja muutamana en juuri mitään.
Viikko 14: 9 h 31 min treeniä. Loppuviikosta sain pitkästä aikaa vähän treeniohjelmaakin (jotain epämääräistä valitusta alkoi tulla liiasta pyöräilystä…) ja perjantaina tein “oikeaa” juoksutreeniä 5 km:n vk:n merkeissä. Treeni ei ollut kaikkein onnistunein, koska se piti kiireessä vetää lounastauolla enkä ehtinyt syödä. Rankka treeni siis, mutta nopeus oli silti kohtuullisen ok. Sunnuntain huipennukseksi nautiskelin mahtavan keväisestä auringosta vajaan 60 km:n pyörälenkillä. Lenkin loppupuolella satuin juttelemaan erään triathlonistin kanssa, joka katseli mun pyörää ja totesi, että tytöksi ajan aikaa kovaa siihen nähden millainen pyörä mulla on. :D Oli mukava vähän jutella urheilujuttuja! Herra mainitsi myös Pariisin lähellä olevan muutamia juoksu-pyörä-juoksu -kisoja, jotka vois olla kiinnostavia.
Viikko 15: 8 h, viikonloppuna äiti ja isä tulivat käymään, joten silloin en ehtinyt ihan hirveästi treenailla. Yritinkin viikolla reenata vähän reippaammin. Viikonlopun huipennuksena oli pyörälenkki, joka vaihtui yhdistelmäharjoitukseksi (pyöräily-kävely) takakumin puhjettua varsin dramaattisesti 7 km kämpiltä. Pamahdus kaikui mukavasti Marnen varrella! Onneksi lämpöä oli sen verran, että kävelemälläkin sain sykettä hieman ylös.
Viikko 16: 9 h, vaikka treenimotivaatio olikin melkein nolla. Treenien intensiteetti ei ollut kovin suuri ja aikaa tuhraantui uuden pyöränkumin etsimiseen. Siihen tarvitsin kolme reissua kauppaan, kun ensimmäisellä kerralla ei löytynyt sopivan kokoista sisäkumia, toisella kerralla onnisti, mutta vaihdettuani kumin huomasin, vikaa oli myös päällyskumissa. Siihenpä sitten vielä yksi kauppareissu ja renkaanvaihto-operaatio! Lauantaina pääsin onneksi jo testaamaan uutta rengasta ja etsin pyöräreitin Bois de Boulogneen.
Sunnuntaina sain houkuteltua yhden toisen vaihtarin kanssani juoksemaan. Lenkistä tulikin aivan mahtava, koska sää suosi, jalat tuntui hyvältä ja juoksu rullasi! Vauhti oli hieman liian reipas pk-lenkiksi, kun piti ihan brassailun vuoksi vetää vajaa 6 min/km vauhtia ja parilla reippaalla vedolla kympin lenkin loppupuolella näyttää, että oo mä oikeesti juoksija ;)
Iltapäivän piknikillä taisi tulla huokaistua lenkkeilijöitä katsellessa että “mä haluun juosta maratonin”. Eiköhän se motivaatio tästä taas löydy!
Viikko 17: 8 h 41 min, treenit ei oikein tuntuneet rullaavan ja jokin väsymys tai flunssanpoikanen yritti painaa päälle. Upea sää kuitenkin patisti aina liikkeelle, aurinko paistoi ja lämpötilakin keikkui lähellä 25 astetta! Tiistaina juoksin vauhtileikittelyn, joka ei kyllä tuntunut miltään leikittelyltä, vaan kauhean rankalta. Torstaina sain lenkkiseuraksi yhden portugalilaisen vaihtarin. Mulla ei ollut lenkkifiilistä juuri ollenkaan ja vauhti tuntui hirveän hitaalta. Lenkkiseurana ollut vaihtariparka kuitenkin puuskutti ja oli lopussa varsin punanaamainen, joten ehkä mun pk-vauhti ei niin hidasta sitten ollutkaan…
Perjantaina sää alkoi viilentyä ja sadettakin vihmoi, joten vaihdoin Pariisin vihreät maisemat Suomen lehdettömiin metsiin. Oli kuitenkin kiva päästä kotiin! Lauantaina kävin juoksemassa HCP:llä 5km:n kisan (josta tulee vielä tarkempaa selostusta) ja sunnuntaina oli leppoisan pyöräilyn vuoro (kun sieltä kotoa löytyy vielä mun vanha mummopyörä). Aurinko paistoi ja oli ihanaa urheilla kotimaisemissa vaikka lämpöä olikin hieman vähemmän kuin Pariisissa. Lisälämpö tuli hyvästä seurasta!
