Lenkkarit jalkaan ja nopeasti pyörän selkään. Taas lähdin viime minuuteilla kohti kisapaikkaa. Kisapaikalla olin silti kohtuullisen ajoissa, koska matkaa Pirkkolaan ei ole mun kotoa kuin muutama kilometri. Kisafiilistä nosti matkalla bongattu juomapiste, jossa valmistelut olivat täydessä käynnissä! Pirkkolassa vastaan vyöryi heti suuri määrä juoksijoita menossa Tapanin perässä lämmittelylenkille. Muutenkin paikalla tuntui olevan paljon osallistujia! Mun oma lämmittely ei meinannut ensin onnistua ollenkaan, kun jäin juttelemaan kaikillle tutuille. Onneksi olin sentään ajellut pyörällä, ettei ihan kylmin jaloin tarvinnut aloitusvetoja lähteä vetämään. Vielä nopea vessareissu ja olin lähtöviivalla ainakin minuutti ennen lähtöpamausta!

Pamauksesta lähtikin sitten hurja rynnistys kohti siltaa ja ekan kilsan alamäkiä. Tässä vaiheessa oli hyvä fiilis ja ekan kilsan juoksinkin melkoinen virne naamallani. Yritin lähteä rennosti, mutta ei liian lujaa. Se ei ihan onnistunut, kun ennen kilsan merkkiä olin ottanut kiinni puolimaratonin 1.30:n jäniksen. Ekan kilsan kohdalla aikaa oli kulunut 4.08, joten piti ruveta vähän hiljentelemään, kun sykemittarikin näytti 186 lukemia. Siitä sitten vauhti hiljeni aika paljon ja porukkaa alkoi lappaa ohi vasemmalta ja oikealta. Toinen kilsa meni 4.30, joka mulla oli tavoitevauhtina. Kun päästiin radan varteen, vauhti hiljeni entisestään ja eikä juoksu tuntunut enää yhtään kevyeltä. Liian nopea alku kostautui jo siellä. Pitkää suoraa juostessa aurinko porotti täysillä ja alkoi väsyttää. Huopalahden aseman tienoilla Jyrki otti mut kiinni ja meni ohi. Se olikin juuri sopiva ärsyke, koska sisuunnuin ja lähdin Jyrkin peesiin. Siinä tuulensuojassa olikin vähän helpompi juosta ;)

Puolen välin kohdalla Iiris otti meidät kiinni ja meni ohi. Siitä sitten tartuttiin siihen peesiin ja pitkän pätkän roikuin kymmenisen metriä Iiristä ja Jyrkiä jäljessä. Kilometrien kohdalla kurkin kelloa ja totesin 45 minuutin tavoitteen jääneen jo kauan sitten. Pitkä suora meni kohtuullisen kivuttomasti, mutta sen jälkeinen loiva ja pitkä ylämäki tuntui varsin pitkältä! Ylämäessä juoksijoita alkoi taas tulla ohi, mä kun en ole kovin hyvä ylämäkijuoksija, mutta onneksi seuraavassa alamäessä tuli ohitettua pari. Jyrki taisi tässä vaiheessa häipyä jo näköpiiristä, joten keskityin Iiriksen selän seuraamiseen. Viimeinen kilsa oli melkoista rutistusta, kun halusin pysyä Iiriksen kannassa loppukiriä varten. Ennen kisaa olin päättänyt, että mun loppukiri lähtee futiskenttien vierestä parisataa metriä ennen maalia. Siellä sitten kokosin kaikki jäljellä olevat voimani ja lähdin vähän kiihdyttämään. Juuri kentän kulmalla pääsin Iiriksestä ohi (sori Iiris!) ja kiihdytin maaliin.

Puh. Eipä kyllä ollut helpoimpia kympin kisoja tämä. Olin kyllä varsin tyytyväinen kun sain juosta maaliin heti ensimmäisen kierroksen jälkeen eikä tarvinnut lähteä kiertämään toista kierrosta. Juoksu ei tuntunut kulkevan kovin hyvin, varsinkin kun vedin alun niin kovaa. Kohtuullisen täysillä silti tuli juostua, kun keskisyke oli 183 ja maksimi 191. Tällä kertaa vaan ei irronnut vauhtia tuon enempää. Aika oli 46.38, mikä jää yli minuutin mun HCP:ssä juostusta ennätyksestä. Viikolla oli sellainen olo, tällä kertaa voisi mennä aika hyvin, mutta ei nyt sitten kulkenutkaan. Torstai ja perjantai eivät menneet kauhean hyvin palautumisen kannalta, koska torstaina tuli käveltyä paljon ja perjantainakin piti töissä olla koko ajan jaloillaan. Jalat olikin melko väsyneet perjantaina töiden jälkeen, jolloin ehdin lepäillä vain pari tuntia ennen kisaa.

Vaikka oma suoritus ei mennytkään nappiin, niin Twilight oli muuten varsin mukava kokemus. Juoksijoita oli tosi paljon (kaikenkaikkiaan melkein 400 pääsi maaliin) ja tunnelma oli leppoisa. Kavereilta kyselin tunnelmia ja muutama oli onnistunut parantamaan omaa ennätystään, esimerkiksi Sampo, joka sai parannettua kympin aikaansa 45 sekunnilla! Jyrkikin vaikutti olevan ihan tyytyväinen tulokseensa. Onneksi en jäänyt Jyrkistä lopulta kuin 6 sekuntia ;) Tulosten mukaan Hannallakin meni paremmin kuin mitä hän arvioi ennen kisaa!

Juoksun jälkeen jäin pitemmäksi aikaa hengailemaan kisa-alueelle, kun siellä vaan oli niin mukava tunnelma. Saaran ja Sampon kanssa käytiin juoksemassa pieni loppuverryttelylenkki ja kävinpä vielä kirittämässä Lauran puolimaratonin maaliin. Old Horsen ständillä en muistanut käydä katsomassa hyviä kisatarjouksia, mutta kerkesin tavata naisten kisan voittaneen Laura Markovaaran. Hän on aloittanut juoksemisen kunnolla vasta aikuisiällä ja ehtinyt voittaa mm. naisten 10 000 m suomenmestaruuden. Voittamansa kukkapuskan hän aikoi lahjoittaa ystävälleen, jolla oli syntymäpäivät perjantaina!

Hauskaa oli ja järjestelyt pelasi, vaikka RH:n porukasta Caritalla oli vasta leikattu akillekset ja Tuomokin näytti könkkäävän keppien ja nilkkatuen kanssa. Akin selostukset kannustivat loppukiriin ja maalissa oli kiva saada ruusu, palautusjuomaa ja ruisleipää, joista oli iloa vielä seuraavana aamuna aamiaisella. Seuraavaa Twilightia odotellessa!