Keskiviikkona käytiin eliittiryhmän voimin vetämässä reipasta treeniä Pirkkolan kentällä. Simon johdolla paineltiin verryttelyjen ja venyttelyjen jälkeen 10 x 400 m vedot 100 m kävelypalautuksella, eli juostiin kierros, käveltiin 100 m, juostiin seuraava kierros ja niin edelleen. Tarkoituksena oli juosta suunnilleen cooper-vauhtia ja tietenkin loppua kohden vähän kiihdyttäen. Idea näissä lyhyemmissä vedoissa on saada pitempi aika vauhdikasta (kisavauhtia nopeampaa) juoksua alle, kuin olisi ehkä mahdollista yhtämittaisella juoksulla.
Kymmenen 400 m vetoa kuulosti aluksi paljolta, mutta yllättävän kivuttomasti ne sitten sujuivat. 100 m kävelypalautuksen sai kävellä omalla vauhdilla, eli taktikoimalla sai vähän pitempään hengähtää. Mulla vaan jäi reipas meno vedoista päälle, niin ei tullut ihan hirveän paljoa hidasteltua :D Vedot kulki yllättävän tasavauhtisesti, ensimmäiset ratakierrokset meni suunnilleen 1,40 ja muutaman jälkeen alkoi vauhti kiihtyä 1,38; 1,37; 1,36. Seitsemäs veto taisi olla taas 1,40, mutta viimeinen kymmenes kulki loppuspurtilla aikaan 1,29. Aika tasaisen kiihtyvästi meni koko treeni, mutta jäi vähän sellainen olo, että olisi voinut hieman enemmänkin vielä irrota.
Juoksu oli rennon tuntuista treenissä ja kyselinkin Simolta loppuverryttelyssä, että miltä se oli näyttänyt. Simo kommentoi, että minun kannattaisi vedoissa juosta enemmän myös “matkavauhdin” ja loppuspurttien välisellä nopeudella. Se vaikutti ihan loogiselta ja pisti miettimään omia harjoittelutapoja. Olen tainnut jonkin aikaa jankata vedoissa suunnilleen omalla mukavuusalueella ja vasta ihan lopussa ottanut kiriä ja lujempaa juoksua. Näin olen varmistanut sen, että saan loppukirin, mutta harjoituksissa ei sitten ole tullut laitettua itseään niin tiukille kuin olisi voinut. Eli “raasto” on jäänyt puuttumaan. Ja jos harjoituksissa ei ole vetänyt itseään tiukille, niin miten sitten kisoissa jaksaisi?
Lauantain kovemmassa treenissä pidin mielessä, mitä Simo sanoi. Juoksin 4 x 1000 m vedot 2 min palautuksilla ja tavoitesykkeillä 165-170-175-180–>. Ensimmäiset vedot meni mukavasti, vähän korkeammilla sykkeillä kuin olisi tarvinnut. Viimeiseen tsemppasin vähän enemmän ja lähdin reippaasti kiihdyttämään koko kilometrin ajaksi. Viimeiset 400 m kiristin vielä enemmän vauhtia, että sain vähän “raastofiilistä” ja viimeinen kilsa menikin alle 4 minuutin. Juoksuun löytyi hyvä rytmi ja rentous ja olin tyytyväinen kilsavauhteihinkin.
Lauantain treeni antoi vähän itseluottamusta, se kun on ollut vähän hukassa alkukesän juoksutauon ja ei-niin-hyvin menneen Twilightin jälkeen. Itsevarmuusbuusti tulee tarpeeseen, sillä ensi viikolla on uusia haasteita edessä Helsyn piirimestaruuskisojen muodossa. Juoksen siellä tiistaina 5000 m ja keskiviikkona 1500 m. En ole ennen startannut ratakisoissa ja onnistuin tekemään näistä kisoista jonkinlaisen mörön itselleni miettimällä kuinka kaikki muut ohittaa mut monella kierroksella enkä jaksa juosta tarpeeksi lujaa ja vaikka mitä. Liian negatiivista ajattelua! Kyllä minä jaksan juosta lujaa, kunhan en alussa lähde ihan täysillä. Varmasti mut ohitetaan kierroksella tai parilla, mutta ei sillä väliä, koska omat ennätykset pitäisi kuitenkin tulla. Käänsin negatiiviset ajatukset positiivisiksi ja hyvin onnistuneen lauantain treenin jälkeen odotan jo innoissani ensi viikon kisoja! Uusia haasteita, jee!
Onko teillä juoksuun liittyviä uusia haasteita näkyvissä tälle syksylle?
