Aamun juoksutekniikkakoulu, Töölönlahti, Helsinki

aamutreeniRunner’s High on viimein virittänyt herätyskellot ja aamutreenit pyörivät tiistaisin Hakasalmen Puistossa, Töölönlahdella! Treenit kestävät tunnin klo 7-8. Mukaan voit hypätä joka viikko!

Treeneissä keskitytään juoksutekniikkaan, coreen, liikkuvuuteen, lihaskuntoon ja tasapainoon.

Treenit soveltuvat niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin, eivätkä sisällä kovemman juoksun osioita!

Treenejä myydään kertaluontoisina ja samaan aikaan Runner’s High:n juoksukouluryhmissä, Eliittiryhmässä tai maratonkouluissa mukana oleville on 50 % alennus (edun saadaksesi sinun on oltava ryhmissä treenien ajan).

Kevään aamutreenikausi kestää 12 harjoituskertaa 9.4.-25.6.
Treeneissä voit käydä omaan aikatauluusi soveltuen.

Ilmoittaudu välittömästi kaavakkeen kautta, koska aamutreenin paikkoja on rajoitetusti!

Treenien infoon tästä.

Hinnat (juoksukoulussa mukana oleville -50%):
12 kertaa 120 €
10 kertaa 110 €
8 kertaa 90 €
6 kertaa 70 €
4 kertaa 50 €
2 kertaa 40 €

Kiriapua kohti Prahaa

Edellisessä postauksessani pohdiskelin kevään juoksutavoitteita, ja nyt löysin tiukat kriteerini täyttävän tapahtuman. Prahassa juostaan lauantaina 6.4. Prahan puolikas, jossa oli tänä vuonna lähes kymmenentuhatta juoksijaa, ja Finnairin suorat lennotkin lähtivät kohtuulliseen hintaan. Pitkä viikonloppu tosin venähti pitkäksi molemmista päistä, mutta kerrankos sitä Tsekkeihin.. Juoksusta ehtii vielä illaksi katsomaan futista komealle Eden Arenalle, kun Prahan paikalliset Slavia ja Dukla kohtaavat. Ehkä sieltä löytyy vielä jotain tasokasta palautumisjuomaakin, joten kaikki hyvän urheilumatkan ainekset on kasassa.

Tämän vuoden tuloslista on muuten komeaa katsottavaa. Miesten voittajaksi juoksi vaatimattomalla voittoajalla 58.47 etiopialainen Tsegay Atsedu. Nopealla googlailulla epäluotettavista lähteiden perusteella (?) kyseessä kaikkien on aikojen viidenneksi kovin aika. Kisan nopein nainenkin, kenialainen Chepkirui Joyce, kepitti kevyesti Aki Nummelan ennätyksen ajalla 1.07.02.

Kun nyt uusi tavoite on asetettu, niin kai sitä täytyy myös treenata. Tänään Runner’s High:n treenikeskuksessa Pasilassa sain vauhtikestävyysharjoitukseen kovaa kiriapua, kun suomalaisen kestävyysliikunnan kaksi kuuminta nimeä olivat vuorotellen kirittämässä viereisellä juoksumatolla. Ensin mukana roikkui vähän aikaa maratonin SM-hopeamitalisti Aki, jonka juoksu näytti sivusilmällä katsottuna niin hyvältä, että eiköhän se Chepkiruikin jäisi nyt jo taakse. Kun Akilla alkoi askel painaa, nousi toiselle matolle vielä tätä “vanhaa ruotsintappajaakin” kokeneempi konkari, Pasilassa Runner’s High:n tonttujen askartelemia joululahjakortteja poimimassa ollut Joulupukki.

Yasson kasisataset, tavoiteajassa maaliin?

Olen ollut flunssassa, enkä siksi ole päässyt oikeasti juoksemaan, joten olen opiskellut juoksun teoriaa (tai siis kaivellut nettiä) antaumuksella. Talvilenkkareiden metsästyksen ja juoksukisakertomusten lukemisen ohessa törmäsin mielenkiintoiseen maratonharjoitteeseen, jonka on kehittänyt Runner’s Worldin race services manager Bart Yasso. Harjoitus “Yasso 800s” on nimetty hänen mukaansa.

Runner’s Worldilla väittävät itsevarmasti Yasson kasisatasten olevan helpoin mahdollinen maratonharjoitus, ja lisäksi erittäin pätevä tavoiteajan saavuttamiseen: This is the workout that’s going to get you to the finish on time. Yasso itse on käyttänyt menetelmää ilmeisen onnistuneesti jo viitisentoista vuotta.

Kuulostaa hyvältä, mistä siis on kyse? Menetelmässä juostaan 800 metriä maratonin tavoiteaikaa vastaavissa minuuteissa. Jos tähtää esimerkiksi 3:00 aikaan, pitäisi 800 metriä juosta 3 minuutissa. Mikäli tavoite on 4:30, jolkotellaan 800 metriä neljä ja puoli minuuttia. Tai ketkä jolkottelee, ketkä ei…

Näitä kulloisissakin minuuttimäärissä tehtäviä 800 metrin vetoja juostaan ensimmäisellä kerralla neljä toistoa. Toistojen välissä hölkätään kevyesti sama minuuttimäärä. Harjoitusta ryhdytään tekemään reilu kaksi kuukautta ennen suunniteltua maratonia kerran viikossa ja lopetetaan viimeistään kymmenen, mieluiten 14–17 päivää ennen. Toistomääriä kasvatetaan viikoittain yhdellä niin, että viimeisellä kerralla tehdään 10 kertaa 800 metrin vetoa. Näiden lisäksi juostaan kevyitä lenkkejä sekä pitkä lenkki joka viikko.

Varsinaisia testejä ei ohjelmalle ymmärtääkseni ole tehty, mikäli Yasson omia tuloksia ei lasketa, mutta artikkelin kirjoittanut Amby Burfoot kertoo tehneesä paljon laskelmia sekä haastattelleensa noin 100 eri tasoista juoksijaa. Näillä perustein hän sanoo, että mikäli kasisataset saa vetäistyä asettamassaan ajassa, saa myös maratonin juostua tavoiteaikaan. Enpä tiedä, hiukan optimistiselta kuulostaa, mutta vaikuttaa silti kokeilemisen arvoiselta harjoitukselta.

Alkuperäisen artikkelin voit lukea täältä.

Eteenpäin

HCR meni miten meni (1.57,??) ja alkukesän treenailin ilman muuta tavoitetta kuin että treenailu häiritsisi mahdollisimman vähän diplomityöntekoa. Nyt työ on palautettu, joten on aika taas painaa leuka rintaan ja juosta kohti uusia pettymyksiä. Ennätys on tultava! Viime vuonna juoksin muutaman kuukauden treenillä nollatasolta kolmisen minuuttia nopeammin puolimaratonin kuin toukokuussa HCR:ssä. Nyt olen treenannut läpi talven, kevään ja kesän vähintään kohtuullisesti. Koska kuitenkin joudun töihin enkä pääse juoksemaan syksyn cooleimmassa juoksutapahtumassa Kaisaniemessä, täytyy tähtäin asettaa vielä vähän etelämmäksi, eli Tallinnaan.

Tallinnan maraton juostaan syyskuun yhdeksäntenä päivänä. Vielä en ole ilmoittautunut, mutta nyt kun sen tähän kirjoitan, ei minulla kai ole muita vaihtoehtoja. Aikaa on alle kaksi kuukautta, mutta kunto on kova. Kuten aina. Matka olkoon kuitenkin “vain” puolikas vielä toistaiseksi. Huhujen mukaan kirittäjiksi lähtee myös pari jäsentä Runner’s High:n valmennusportaasta.

Mitä sitten voisin oppia HCR:stä? Luulin olevani hyvässä kunnossa. Alku tuntui hyvältä ja ensimmäiset kilometrit pysyin reilun viiden minuutin kilometrivauhdissa melko helposti. Sitten hävisi helppous. Pidin kuitenkin vauhtia yllä, ja vielä puolimatkassa olin reilusti ennätysvauhdisa, kun kello näytti hieman alle 56 minuuttia. 13 kilometrin jälkeen selkärankani katkesi. Teki mieli keskeyttää, mutta laahustin kuuden ja puolen minuutin kilometrejä verenmaku suussa. Pitkähihainen juoksupaita tuntui orastavassa tihkusateessa ennen kisaa hyvältä idealta, mutta puolentoistatunnin juoksun jälkeen auringonpaisteessa ei enää tuntunut.  Onneksi kuitenkin laahustin, koska keskeyttäminen pelkästään huonen kunnon tai tyhmän vauhdinjaon takia hävettäisi.

On the road again!

Keihäsmiesten verryttelyheittoja, yksi yli 80 m

Jiihaa, tänään oli eka juoksulenkki reiluun kolmeen viikkoon! Polvi ei vaivannut, etureisi oli vähän kireän oloinen, mutta venyttelyllä sen pitäs mennä paremmaksi. Eli juoksutreenit on taas ohjelmassa! JEE!

Nyt voi alkaa taas miettiä tulevia kisoja. Runner’s Twilight ois varmaan seuraava, saa nähä kerkiänkö vielä puolikkaalle vai pitääkö tyytyä kymppiin… Ja jos satun puhumaan Twilight Runista jossain yhteydessä, niin tarkoitan sillä tuota samaa kisaa :) Heinäkuussa olis kans RH:n testimahdollisuus niille, joita kiinnostaa saada tietää enemmän omistas rajoistaan. Minä kävin testissä tuossa keväällä ja tuloksista on kyllä ollut hyötyä tässä kevään ja kesän treeneissä.

800 m välierä, melkoista lentoa!

Ens viikolle tulee taas jo kunnon treeniohjelmaa. Mun pitää vaab malttaa lähteä hitaasti ja rennosti treenaamaan, ettei tule heti taas jotain uutta vaivaa. Katsotaan miten käy… Sillä välin kerkiän vielä katselemaan Euroopan parhaita urheilijoita Olympiastadionilla! “Oikeiden” urheilijoiden katseleminen kasvattaa kyllä treenimotivaatiota kummasti (ihan niinkuin siitä olisi ollut hirveästi puutetta, ainakaan juoksun suhteen)!

Huomenna pitää muistaa ottaa kunnon kamera kisoihin mukaan, niin saan tänne parempia kuvia nuiden kännykkäkameran suhrujen sijaan!

Takaisin hommiin

Jee jee, nyt on taas uutta treeniohjelmaa pelissä! Pääpaino siirtyy taas kisavalmistelusta enemmän ”perustekemiseen”. Pitkää lenkkiä, peruskuntoa ja välillä vauhtikestävyyttä. Lihaskuntoonkin pitäisi taas keskittyä, kun salilla käynti on vähän jäänyt parin viime viikon aikana. Mun pitäisi tosin uusia vähän keskivartalo-ohjelmaa, koska samoja juttuja on tullut tehtyä tässä jo aika pitkään ja uudet haasteet olisi tarpeen. Varmaan muutama Unisportin ryhmäliikuntatunti voisi tuoda sopivasti uutta ärsykettä ja ideoita omaan treeniin.

Parin viikon treeniohjelmatauon jälkeen tuli uusi ohjelma nyt korkattua. Sunnuntaina kävin tosin yhteislenkin sijaan pitkällä pyörälenkillä, kun sain kerrankin houkuteltua Jarmon lenkille mukaan. Jarmo jaksoi mukana puolitoista tuntia, kun paineltiin vähän reilun 25 km/h keskinopeudella. Minä jatkoin vielä tunnin verran, pieni notkahdus tuli keskinopeudessa loppupuolella, kun alkoi energia loppua. 54 km tuli mittariin, ihan mukavasti! Sopiva lenkki keventämään oloa Italian hiilaritankkauksen jäljiltä ;)

Maanantaille oli ohjelmassa 1 km:n vetoja sykkeillä 165, 170, 175 ja 180, palautus 2 min. Juoksin treenin Pirkkolassa radalla, että saan vertailukelpoisia tuloksia myöhempiä treenejä varten. Ajelin Pirkkolaan pyörällä, joten juoksu oli vähän jäykkää aluksi. Oikeastaan ensimmäiset 15 min meni vertymiseen, että juoksu alkoi edes jotenkin kulkea. Hölkkäilin alkuverkkaa Pirkkolan kolmosella, välillä piti hidastaa kävelyyn, kun tuntui, ettei nyt lähde millään kulkemaan. Mietiskelin jo koko treenin keskeyttämistä, kun ajattelin, etten ollut kuitenkaan palautunut tarpeeksi sunnuntain pyörälenkiltä. Noh, venyttelin kuitenkin rauhassa ja tein vähän polvennosto- ja pakarajuoksua kun pääsin kentälle. Tuli ihan pro-olo, kun muut kentällä olijat olivat koululaisia pelaamassa pesäpalloa tai heittelemässä frisbeetä. Siitä sainkin sopivasti motivaatiota jatkaa treeniä, ainakin eka tonni pitäisi kokeilla jos lähtisi kulkemaan.

Eka tonni meni rennosti viiteen minuuttiin ja sykekin pysyi suunnilleen oikeissa rajoissa (163-169). Olin niin pro tällä kertaa, että pistin kaikki tonnien ajat ylös saman tien sen sijaan, että muistelin niitä jälkikäteen ;)Toinen tonni meni aikaan 4.56 (syke 168-173) ja juoksu oli edelleen tosi helppoa ja letkeää. Kolmas tonni meni sitten reippaammin, 4.32 (174-177) ja neljäs 4.29 (178-183). Helppoa oli edelleen! Viimeisen tonnin jälkeen piti vielä kiihdytellä kentän poikki kunnon pikajuoksuspurtti ihan huvikseen, kun kulki niin hyvin.

Treenistä jäi kyllä hirveän hyvä mieli! Olo oli ennen treeniä vielä jotenkin raskas viime viikon jäljiltä ja ajattelin, ettei juoksu kulkis yhtään, mutta olikin vain tosi kevyttä siitä huolimatta, että oli tosi lämmin. Tuo hyppäys vauhdeissa toisen ja kolmannen tonnin välillä kyllä näyttää hassulta, kun sykkeissä ei ole kuitenkaan ole niin suurta eroa. Nyt voi kuitenkin hyvillä mielin lähteä torstaina juoksemaan Kurrenkierrosta, kun ei tarvitse pelätä ihan kauheaa tason notkahdusta ;) (niin no, ihan niin kuin sellainen voisi tulla parin viikon epämääräisellä liikkumisella).

Olen keksinyt jo joitakin suunnitelmia HCR:n jälkeiseen elämään. Kurrenkierros on yksi, Kajaani Street Run (9.6) voisi olla seuraava ja maratonin ajattelin juosta Vantaalla 14.10. Elokuussa näytti olevan muutama kiva pieni triathlonkisa, joihin voisin osallistua ja johonkin väliin olisi hyvä pistää pari puolimaratoniakin. Tässä kesällä olisi kans hauska kokeilla kaikenlaista jännää treeniä. Sami kysyi muutama viikko sitten juoksukouluharjoituksissa että olenko kasvattamassa treenituntimääriä. Sitä voisi olla kiva kokeilla, koska taas tuntuu, että harjoittelussa pitäisi siirtyä ”seuraavalle tasolle”. Kesällä treenituntimäärän lisääminen voisi onnistuakin, kun ei ole (ehkä…) niin paljon kaikkea ylimääräistä, mitä tavallisesti arjessa on. Aki ehdotti kans jotain viikkoa jolloin juoksisi paljon määrää (eli enemmän tunteja, mutta vähemmän tehoja). Katsotaan miten kesä lähtee tässä etenemään, ainakin treenimotivaatio on kohdillaan!

Miten teillä? Kuinka moni on menossa juoksemaan Kurrenkierrosta torstaina tai Naisten Kymppiä viikonloppuna? Tai onko pitkän tähtäimen suunnitelmia tälle kesälle?

Tik tok tik tok

Kello tikittää ja hiekanjyvät tiimalasissa tipahtelevat yksi kerrallaan, mutta aivan liian nopeasti. Enää alle viikko aikaa Helsinki City Runille ja kolme diplomityöni palautukseen. Talven molemmat suuret urakkani huipentuvat toukokuussa, ja kumpaankaan en tunne olevani vielä valmis. Samalla kuitenkin odotan molempien päämäärien saavuttamista kovasti, koska hyvin ne kuitenkin menevät, ja sen jälkeen odottaa uudet haasteet. En tosin vielä tiedä, että mitkä, ja se on erityisen hauskaa!

HCR:lle valmistautuminen on tilanteessa, jossa koutsiani vapaasti lainaten on ”heitetty koivet seinälle ja odotellaan hcr:ää”. Viimeinen melko kova treeni oli keskiviikkona, kun juoksin kasin asteittain vauhtia nostaen. Ensimmäinen neljä kilometria meni syketasolla 152-154 aikaan 23.03, seuraava kaksi kilometriä syketasolla 156-161 aikaan 11.12, ja vikan kakkosen sain juosta kovempaa. Siihen vierähti 9.02 ja sykkeet pompahtivat välille 172-175. Koko pätkään kului siis 43.17 keskisykkeellä 158. Epätoivoni on ainakin jossain määrin selätetty, koska pari viikkoa sitten könkkäsin saman pätkän yli minuuttia hitaammin tasaisemmalla vauhdilla ja hieman korkeammalla keskisykkeellä (160). Ennen edellistä puolimaratoniani viime syksynä juoksin saman kasin tasaisella vauhdinjaolla parhaimmillaan aikaan 44.16 suunnilleen samoilla syketasoilla, joten eiköhän tässä olla ennätyskunnossa.

Kohonneen kisakunnon lisäksi odotan ensi lauantaita parista muusta syystä. Ensinnäkin tämä on vasta toinen massajuoksutapahtumani, ja ensimmäinen oli kokemuksena mieletön. Ryhmäliikuntaa parhaimmillaan, ja tällä kertaa vielä tutuissa kotimaisemissa. Upean reitin kohokohtina aluksi Eläintarha, Töölönlahti, Kaisaniemi ja Hakaniemi. Myöhemmin raskaat ja pitkät kilometrit kauniissa keskuspuistossa, lopulta viimeinen rutistus olympiastadionin varjoissa ja kapuaminen kohti stadionin porttia. Helsinki-romantikolle liki täydellinen kierros.

Toisaalta on hauska myös päästä samalle lähtöviivalle lukuisten tuttujen kanssa. Välillä tuntuu, että kaikki ovat mukana HCR:llä. Niin monet kerrat olen viime aikoina päätynyt juttelemaan jonkun kanssa juoksuun valmistautumisesta, ja After Runeissa tullaan varmasti lukuisat kerrat puimaan, että mikä onnistui ja mikä meni pieleen. Näissä tapahtumissa kuntoilijatkin saavat olla hetken huippu-urheilijoita.

Herkistelyä

HCR lähenee ja eilen pamahti sähköpostiin treeniohjelma ja ohjeita näille kolmelle viikolle ennen sitä. Herkistelyä on luvassa! Olen alkanut keräämään melkoista latausta jo tuota HCR:ää varten, kun melkein joka toinen ajatus liittyy siihen… Ainakin kilometriaikoja sun muita aikoja on tullut mietittyä melko paljon, koska eilen kaupassa käydessä kävi näin: ostin kaksi juttua jotka molemmat maksoi 6,45 e. Laskin päässäni, että siitähän tulee kolmetoista ja puoli euroa. Olin sitten tosi hämmästynyt, kun kassakone näytti 12,90 e, koska mun aivot oli laskeneet että 45 + 45 on 90, ja 90 sekuntia on 1,5 min…

Treenit on sujuneet siihen malliin, että tuo 1.40 aikatavoite ei enää tunnu ihan mahdottomalta, ainakaan jos viimeisten viikkojen treenit ei mene pahasti pieleen. Maanantaina kävin tekemässä vähän maksimisyketreeniä Pirkkolassa, ohjelmassa oli 8 x 1000m vedot (sykkeillä 165 –> 190) 1 minuutin palautuksilla. Pirkkola ei ollut kaikkein parhain maasto vedellä noita tonneja, siellä kun on niitä mäkiä ihan kohtuullisesti, mutta olin laiska enkä jaksanut käydä mittaamassa erikseen mitään tasaisempaa pätkää.

Tähän treeniin mun piti oikein koittaa latautua, koulussa kun sattui olemaan kohtuullisen pitkä päivä. Latautuminen onnistui sitten niinkin hyvin, että mua oikeastaan vähän jännitti ennen vetojen alkua :D ainakin tuli sitten simuloitua HCR:ää hyvin! Ekat pari vetoa meni mukavan leppoisasti, syke siinä 170 molemmin puolin. Neljännellä piti jo vähän nostella sykkeitä ylöspäin, ja kyllähän ne nousi. Mun sykemittarista puuttuu väliaikatoiminto (tai en vaan ole tarpeeksi tarkkaan lukenut käyttöohjetta), joten väliajat piti laskea itse ja painaa mieleen. Hitaimmat taisi olla 5 min, mutta ne oli niitä, jotka oli siinä Pirkkolan kolmosen mäkisellä toisella kilometrillä.

Viidennellä ja kuudennella vedolla piti alkaa jo vähän puuskuttamaan. Seitsemäs veto oli ehkä kaikkein paras, se tuli tasaisella kilometrillä joten vauhtiakin oli mukavasti, mun laskujen mukaan väliaika oli 4.20. Se olisi kannattanut vetää vielä vähän lujempaa ja jättää sitten viimeinen pois, koska kahdeksanteen vetoon en saanut enää enempää paukkuja ladattua. Yritin huimaa loppukiriä, jossa saisin sykkeet päälle 190, mutta loppukiri oli loivaan alamäkeen, niin ei ihan onnistunut. Maksimisyke treenillä oli kuitenkin tuo 190 ja olo melkolailla kaikkensa antanut. Kotona oli kyllä mahtava fiilis!

Seuraavien kolmen viikon treenit tähtää täysillä HCR:ään, tää viikko mennään vielä normaalitehoilla. Sitä suraavat viikot onkin “herkistelyä” (en tiedä vielä mitä tuo termi tarkalleen tarkoittaa, mutta muutaman viikon päästä olen viisaampi ;) ), treeni kevenee vähän ja siellä on “verryttelynä” HCP:n kympin kisa 28.4. HCR:ää edeltävä viikko onkin sitten jo tosi kevyt.

Viime viikonloppuna kisailtiin maratonin merkeissä useammassakin paikassa ja muun muassa Rotterdamissa, missä Jussi Utriainen alitti Lontoon olympialaisten B-rajan. Olisi ollut kiva seurata edes jotakin noista maratoneista netin kautta, mutta olinpahan niin lennossa taas koko viikonlopun, ettei paljon ehtinyt istuskella ruudun ääressä. Seurasitteko te noita maratoneita vai olitteko peräti itse juoksemassa jossain kisassa maratonilla tai lyhyemmillä matkoilla? Oottekko tulossa juoksemaan tuota Helsinki Central Park 10k -kisaa, jonka Runner’s High järjestää 28.4?

Normitorstai ja mitäs vielä

Dippadai, tuossa torstaina tuli käytyä juoksukouluilemassa Eläintarhan maisemissa. Edellisestä viikosta tuntui olevan tosi lyhyt aika! Porukalla painettiin Keskuspuiston suuntaan vetelemään muutama 800 m veto, ennen vetoja tietenkin alkuverryttelyt, venyttelyt ja kordinaatioharjoituksia. Koordinaatioissa tehtiin muutamia mullekin uusia liikkeitä, kuten polvennostoa yhdellä jalalla seisten ja tasajalkaloikkia, joiden tarkoituksena oli rassata vähän tasapainoaistia.

800 metrin vedot tehtiin sulalla soratiellä parissa ryhmässä. Ensimmäinen ryhmä juoksi vähintään 5 vetoa ja toinen 4. Vedoissa oli tarkoitus harjoittaa vauhtikestävyyttä, eli ei ihan täysillä tarvinnu mennä (mikäli oikein ymmärsin), ja kuten aina vetotreeneissä, viimeisten vetojen pitäisi olla kovimpia. Mä lähdin ekan ryhmän messiin, tai ainakin yritin, koska kärkipää katosi heti lähtöviivan jälkeen. Kattelin sykemittarista maltilliset n. 170 lukemat ja tyydyin juoksemaan peränpitäjänä, kun totesin, että tänään ei kulje tämän lujempaa. Eipä ihme, että jäin porukasta melko reilusti, kun lähtöviivalle palatessa Jyrki ja Tero puuskuttivat naama punaisina ja maksimit taulussa. Ei mulla ehkä kulkenutkaan niin huonosti, osasin vain valita sopivan tehon. Seuraavat vedoissa mun ei tarvinnutkaan olla viimeisenä, kun pojat olivat vetäneet täysillä ensimmäisen kierroksen. Loput vedot meni kans sopivasti sykettä nostaen, viimeinen oli lujin, mutta siinäkään en sykettä päästänyt ihan pilviin (maksimisyke tällä kerralla 187). Vetojen välissä oli minuutin palautukset, niiden aikana kerkesi mun syke laskea reilusti pk-alueelle. Viisi vetoa meni oikeastaan aika helposti (ei varmaan kannattaisi tuolla kehua, kun seuraavalla kerralla koutsit varmaan pistää juoksemaan vahintään sen 8..).

Aika hyvännäköinen sykekäyrä vedoille, sininen alue 116-136, vihreä 137-156, oranssi 157-177

Loppuverkassa tuli juteltua muiden koululaisten kanssa ja kyseltyä juoksusuunnitelmista, etenkin HCR:n osalta. Varpu ja Amin taisivat ainakin olla sinne menossa, Varpulla HCR on eka puolimaraton! HCR on jo kuukauden päästä, torstaina sain tietää mun lähtönumeron ja -ryhmän. Viime vuodesta hyppäsin ylöspäin muutaman lähtöryhmän viidennestä ensimmäiseen! Hih jee!

Ketkä on tulossa HCR:n kans? Onko teillä joku tavoiteaika vai oletteko ensimmäistä kertaa suuntaamassa puolikkaalle?

Kevät!

Märät kengät viiden minuutin juoksemisen jälkeen ja jatkuva liukastelu eivät pilaa tätä fiilistä. Kevät tulee! Edes kasvava diplomityöstressi ei haittaa, kun aurinko pilkottaa pilvien takaa ja miinusmerkki on kadonnut lämpömittarista.

Viime viikolla otin seuraavan konkreettisen askeleen kohti Helsinki City Run:ia, kun viimeinen kaksi kuukautta raastetaan etä-Tuomon ohjelmien mukaan. Olen toki tähänkin asti ollut varsin etuoikeutettu lähes kahden tunnin puolimaratoonari, koska olen päivittäin tekemisissä huippujen kanssa ja tietenkin häikäilemättömästi pumppaan heiltä treenivinkkejä itselleni.

Ensimmäinen treeniviikko Tuomon ohjauksessa on takana, ja kilometrejä en ole todennäköisesti koskaan juossut näin paljoa viikon aikana. Neljässä treenissä sain kasaan melko tasan maratonin!  Neljä samalla myös varsin erityylistä harjoitusta on pitänyt motivaatiota mukavasti yllä, eikä juokseminen maistunut missään vaiheessa puulta.

Treeniviikko huipentui jälleen sunnuntaiseen Runner’s High:n yhteislenkkiin, joka omalta osaltani venähti 16 kilometrin ja 1h 50 minuutin mittaiseksi. Hyvässä seurassa pitkäkin aika kuluu nopeasti. Lopulta juoksin Pirkkolasta kotiin, ja kun noin puolentoista tunnin kohdalla porukka oli hajaantunut omille teilleen, pääsin nautiskelemaan viimeiset kilometrit yksin raskaista pohkeista sekä pitkän lenkin euforiasta.

Varsinki pitkän lenkin viimeisillä kilometreilla tulee yleensä loistavia ideoita, ja yksi niistä liittyi tähän blogitekstiin. Koska teekkarinörtti käyttää juostessakin kaikkia mahdollisia laitteita, oli minulla mukana sykemittarin lisäksi uudehkossa Nokiassani toimiva Sports Tracker, joka tallentaa gps-dataa liikkeistäni nettiin. Päätin, että kirjoitan tekstin, jossa käyn läpi lenkiltä keräämääni dataa, ja julkaisen erilaisia käyriä ja käppyröitä suorituksestani. Ilmeisesti lenkki oli kuitenkin ainakin muutaman korttelinmitan verran liian pitkä, koska samalla kun taistelin itseni kotiovesta sisään viimeisillä voimillani ja klikkasin treenin loppuneeksi puhelimessani, deletoin myös sen tiedot muistista. Ehkä joku toinen kerta.

Juoksijanörttinä minua myös harmittaa, että en ole Suomessa, kun coach-Tuomo järjestää testausmahdollisuuden Liikuntamyllyssä. Olisi todella mielenkiintoista nähdä omat rajat, koska oikealla vauhdilla ja syketasolla juokseminen auttaisi varmasti päivä päivältä lähestyvässä HCR:ssä. Ja ihmetellä niitä käyriä ja käppyröitä.

Eilen napsahti myös mittariini yksi uusi täysi vuosi 27. kerran. Olen kuullut huhuja kestävyysjuoksijoiden tavasta juosta aina syntymäpäivänä täytetyn vuosiluvun verran kilometrejä. Itse juoksin niitä eilen vain 16, joten juoksijana taidan olla vielä vaikeimmassa teini-iässä.