Loma Suomessa!

Posted on May 18, 2013 by Kaija

Ma: kevyttä pyöräilyä 1 h 40 min
Ti: tekniikkatreeni 1 h, kuntosali 50 min, pyöräilyä 45 min
Ke: lepo
To: juoksukoulu Eläintarhassa 1,5 h
Pe: uinti 50 min
La: juoksu 45 min, kuntosali 50 min
Su: pyöräilyä 2 h 42 min, 62,3 km

Yhteensä: 12 h 22 min

Kuten jo tuli sanottua, vietin viikon verran Suomessa lomailemassa. Oli mahtavaa päästä takaisin tuttuihin maisemiin ja rutiineihin, etenkin urheilun osalta. Suomeen sopeutuminen meni vähän liiankin hyvin, tuntui etten olisi poissa ollutkaan! Oli ihanaa kun kaikki oli helppoa ja sujuvaa Ranskan väännön jälkeen (pitää muistaa tämä sitten kun seuraavan kerran tulee jotain säätöä Suomessa…).

Maanantaina ensimmäisen kunnon lomapäivän kunniaksi kävin tekemässä yhden tentin Viikissä, jotta mulla olisi yksi tentti vähemmän uusittavana ensi syksynä. Saa kuitenkin nähdä, miten tentissä käy, koska lukemiset jäi vähän kaiken muun häsellyksen takia… Kivaa oli kuitenkin ajella pyörällä tuttuja reittejä kouluun, nähdä kavereita ja lounastaa tutussa ruokalassa, josta saa halvalla hyvää ja terveellistä ruokaa. Ihme väsy vaivasi koko päivän, joten mitään muuta urheilua ei tullut tehtyä kuin pyöräilyt kouluun ja illalla keskustaan mun serkun luo. Näistäkin välimatkoista kertyi ihan mukavasti kevyttä liikuntaa!

Tiistaina kävin testaamassa aamuista tekniikkatreeniä (jep, lomallahan saa nukkua pitkään…). Akin vetämään aamujumppaan oli innostunut tulemaan kymmenisen juoksijaa, joiden kanssa treenattiin lantion hallintaa mm. aitakävelyillä sekä etu- että takaperin. Kevyt tekniikkatreeni oli just sopiva päivän aloitus! Hyvällä fiiliksellä jatkoin vielä kuntosalille, missä mun “normisetti” tuntui hämmästyttävän kevyeltä. Illalla kuitenkin alkoi tuntua että saatoin tehdäkin jotain siellä salilla… Iltapäivällä kävin urheilulääkärillä (vihdoin!) ja sen jälkeen pyörähti käyntiin vapun juhlinta YS:n tanssiaisharjoitusten merkeissä, mistä jatkoimme Jarmon kanssa hetkeksi kotiin lepäämään ennen iltarientoja.

Keskiviikko menikin vappuhulinoissa, aamulla olin ajatellut käydä pyöräilemässä, mutta jotenkin vain se ei onnistunut tällä kertaa :D YS:n perinteisissä vapputanssiaisissa tuli pyörähdettyä muutama valssi ja vaatiihan kahden tanssimusiikkisetin soittaminenkin eforttia, joten tulihan sitä jotain tehtyä. Ennen sitä soittelimme vielä kvartetin kanssa Vanhan vappubrunssilla hieman ex tempore -keikan, joka upposi yleisöön varsin hyvin.

Torstaina pääsin pitkästä aikaa juoksukoulun kanssa treenaamaan ihan kunnolla. Eläintarhassa oli iso ryhmä porukkaa, joka jaettiin useampaan ryhmään sen mukaan oliko menossa HCR:lle, oliko maratonkoulussa ja mikä oli päivän fiilis. Mä lähdin Tapsan mukaan kentälle vetämään 10x1min 1,5 min palautuksella. Aluksi kuulosti jotenkin helpolta treeniltä, mutta ei enää muutaman vedon jälkeen! Alkuverkkojen jälkeen lähdettiin siis tekemään minuutin vetoja, joissa vauhdin piti olla suunnilleen cooper-vauhtia tai vähän lujempaa. Yritin lähteä tasaisen reippaasti, mutta ei liian lujaa alussa. Eka veto vei melkein 300 m:n tuntumaan ja samoille sijoille menivät muutkin vedot. Hapot lisääntyi jaloissa sitä mukaa kun vetojen määrä kasvoi, mutta ihmeen hyvin löytyi vielä lisätsemppiä viimeisillekin vedoille. Saimme kahden miehen kanssa hyvän tasaisen porukan, jossa vuorollaan kaikki vetivät joukkoa, kun yksi väsyi. Saatiin sparrattua toisemme tosi hyvään vireeseen ja treeni onnistui tosi hyvin! Olin hyvin tyytyväinen omaan sarjaani, jossa kaikki vedot menivät tasaisesti lähelle 300 m:n merkkiä. Viimeisessä vedossa mentiin jo reilusti yli. Ihan maksimeita en saanut irti, loppukiriä olisin voinut ottaa jo toiseksi viimeisessä vedossa. Mutta ei tässä viime aikoina ole tullut tehtyä juurikaan treenejä maksimitasolla, joten treenien myötä tuokin asia saataneen parannettua.

Viikon mittaisella lomalla piti saada tehtyä mahdollisimman paljon kaikkkea, joten perjantai oli jo melkeinpä minuuttiaikataulutettu. Herätys kuuden pintaan, että ehdin junailla pyörän kanssa Kiloon uimaan aamutuimaan, sieltä aamiaisen kautta kohti Kisahallia ja HCR:n expoa, missä ehdin jaella vinot pinot Runner’s High’n esitteitä (ja Aki kerkesi käydä juoksemassa päivän treeninsä) ennen kuin suuntasin Mehiläiseen magneettikuviin. Sen verran vauhdikas oli päivän alku ollut siihen mennessä, että tuli otettua pienet nokoset, kun ensimmäistä kertaa päivän aikana sai pysähtyä ja vieläpä makuuasentoon. Kuvauksen jälkeen turhia odottelematta jatkoin kodin kautta auttamaan kaveriani muutossa. Onneksi kaverini muutti meidän kämpän alakertaan, joten kun muuttokuorma oli saatu raahattua sinne ei tarvinnut enää kauheasti liikuskella paikasta toiseen. Enpä ois kyllä jaksanutkaan, alkoi illasta jo vähän väsyttää.

Lauantaille en ollut aikatauluttanut mitään, että ehtisin vähän edes hengailla kotonakin. Enhän minä tietenkään koko päivää hengaillut, koska piti juoksennella kuntosalille vielä vetämään viimeinen kunnon setti ennen paluuta Pariisiin. Sieltä ehdin sopivasti testaamaan Pariisia varten ostamaani lippua kannustamalla HCR:llä Saaraa, Lauraa ja Katia ja muitakin 10 km:n paikkeilla. Ihana sää ja mahtava juoksutapahtuman tunnelma! Kyllä olis tehnyt mieli olla itsekin juoksemassa!

Lauantai-iltana lensin takaisin Pariisiin. Viikon loma oli kyllä tosi ihana ja tuli kyllä tarpeeseen! Sain hurjasti energiaa ja reippautta kaikilta kavereilta ja tutuilta! Lisäksi sain paljon liikuntamotivaatiota, kun totesin, että en taidakaan olla ihan hirveen rapakuntoinen ja juoksuharjoituksetkin sujuivat mukavasti. Tällä energialla sitten jatketaan!

Ei kaikki ihan kamalaa ole…

Posted on May 6, 2013 by Kaija

…vaikka pitääkin vähän valittaa välillä. Välillä näköjään vain pitää olla tyhmää ennen kuin taas tajuaa, että eipä sitä elämä ihan pielessä ole ja että itse pystyy vaikuttamaan aika moneen asiaan. Edelliseen postaukseen sain paljon ihania kommentteja ja pari potkua persuksiinkin, kiitos niistä! Niiden avulla reipastuin, vaihdoin asennetta ja päätin, että nyt loppuaika täällä on paljon kivempi. Nyt viihdytään, *****le!
Valituksista huolimatta treeniäkin on täällä tullut tehtyä jonkin verran, vaikka ei niin intensiivisesti kuin Suomessa. Pitää vain tottua ajatukseen, että täällä ei ehdi ihan samalla intensiteetillä urheilemaan kuin koto-Suomessa.

Samalla kun lueskelin saamiani kommentteja mietiskelin urheiluun inspiroivia ja innostavia asioita ja ihmisiä. Etenkin ihmisiä. Netin kautta kun pystyn seuraamaan monia siellä Suomessakin treenaavia kavereita ja tuttuja. Se ihan huimaa, miten moniin juoksijoihin olen ehtinyt tutustua tässä muutaman vuoden sisällä. Ja minkälaisiin juoksijoihin! Runhigh’n väki vetää aivan huimaa settiä niin juoksuradoilla (kannattaa tsekata ainakin täältä ja täältä) kuin juoksukoulua pyörittäessään (ja samalla taitaa moni vielä sivutoimisesti käydä töissä tai opiskella, huh!). Teron Rakkaustarina kuulosti jotenkin tutulta ja saattaisi sopia joillekin muillekin kuin vain Kuninkaaseen! Juoksukoulun kautta olen tutustunut muun muassa Katiin, Lauraan ja moniin muihin kunnianhimoisesti lenkkejä tallaaviin, jotka ikäsarjoissaan (tai muuten vain) tahkoavat hurjia tuloksia! Enempi blogimaailman kautta on tullut seurattua muun muassa Sansua ja Heiniä, joiden pohdinnat ovat usein lähellä omiani. Etenkin Sansun blogia on tullut luettua ahkerasti, koska hänen vaihtonsa Afrikassa on hieman eksoottisempi kuin omani täällä Pariisissa.

Täälläpäin olen löytänyt yhden porukan, jonka kanssa olen muutaman kerran käynyt juoksemassa. Feisbuukissa mainostettiin ilmaista Salomonin testijuoksua, johon kuului ohjattu juoksutreeni. Nämä testijuoksut järjestetään Team Outdoor -nimisessä urheiluvälinekaupassa, jossa järjestetään myös “iltamia”, joissa pääsee testaamaan uusia tuotteita ja tutustumaan muihin juoksijoihin. Ja tietenkin juoksemaan porukassa! Viime kerralla satuin juttelemaan parin ultramaratoonarin kanssa, jotka valmistautuivat 65 km:n kisaan! Ihmisiin on jotenkin helpompi tutustua juostessa ja porukkalenkillä on hyvin kotoisa olo :)

Tässä vielä vähän tiivistelmää kuluneista treeniviikoista:

Viikko 12: yhteensä 10 h 27 min, huippu viikko, joka päättyi onnistuneeseen SoMAD-kisaan!

Viikko 13: 7 h 21 min, päivystysviikko, eli pari yötä olin heppasairaalalla hoitelemassa otuksia ja nukuttua tuli vähän vähemmän. Viikon lopulla tuli Jarmo ja mun sisko kavereineen käymään, joten pääsiäinen meni turisteillessa eikä treeniä tullut tehtyä hirveän ahkerasti. Parina päivänä tein tosi pitkiä treenejä ja muutamana en juuri mitään.

Viikko 14: 9 h 31 min treeniä. Loppuviikosta sain pitkästä aikaa vähän treeniohjelmaakin (jotain epämääräistä valitusta alkoi tulla liiasta pyöräilystä…) ja perjantaina tein “oikeaa” juoksutreeniä 5 km:n vk:n merkeissä. Treeni ei ollut kaikkein onnistunein, koska se piti kiireessä vetää lounastauolla enkä ehtinyt syödä. Rankka treeni siis, mutta nopeus oli silti kohtuullisen ok. Sunnuntain huipennukseksi nautiskelin mahtavan keväisestä auringosta vajaan 60 km:n pyörälenkillä. Lenkin loppupuolella satuin juttelemaan erään triathlonistin kanssa, joka katseli mun pyörää ja totesi, että tytöksi ajan aikaa kovaa siihen nähden millainen pyörä mulla on. :D Oli mukava vähän jutella urheilujuttuja! Herra mainitsi myös Pariisin lähellä olevan muutamia juoksu-pyörä-juoksu -kisoja, jotka vois olla kiinnostavia.

Viikko 15: 8 h, viikonloppuna äiti ja isä tulivat käymään, joten silloin en ehtinyt ihan hirveästi treenailla. Yritinkin viikolla reenata vähän reippaammin. Viikonlopun huipennuksena oli pyörälenkki, joka vaihtui yhdistelmäharjoitukseksi (pyöräily-kävely) takakumin puhjettua varsin dramaattisesti 7 km kämpiltä. Pamahdus kaikui mukavasti Marnen varrella! Onneksi lämpöä oli sen verran, että kävelemälläkin sain sykettä hieman ylös.

Viikko 16: 9 h, vaikka treenimotivaatio olikin melkein nolla. Treenien intensiteetti ei ollut kovin suuri ja aikaa tuhraantui uuden pyöränkumin etsimiseen. Siihen tarvitsin kolme reissua kauppaan, kun ensimmäisellä kerralla ei löytynyt sopivan kokoista sisäkumia, toisella kerralla onnisti, mutta vaihdettuani kumin huomasin, vikaa oli myös päällyskumissa. Siihenpä sitten vielä yksi kauppareissu ja renkaanvaihto-operaatio! Lauantaina pääsin onneksi jo testaamaan uutta rengasta ja etsin pyöräreitin Bois de Boulogneen. Sunnuntaina sain houkuteltua yhden toisen vaihtarin kanssani juoksemaan. Lenkistä tulikin aivan mahtava, koska sää suosi, jalat tuntui hyvältä ja juoksu rullasi! Vauhti oli hieman liian reipas pk-lenkiksi, kun piti ihan brassailun vuoksi vetää vajaa 6 min/km vauhtia ja parilla reippaalla vedolla kympin lenkin loppupuolella näyttää, että oo mä oikeesti juoksija ;)
Iltapäivän piknikillä taisi tulla huokaistua lenkkeilijöitä katsellessa että “mä haluun juosta maratonin”. Eiköhän se motivaatio tästä taas löydy!

Viikko 17: 8 h 41 min, treenit ei oikein tuntuneet rullaavan ja jokin väsymys tai flunssanpoikanen yritti painaa päälle. Upea sää kuitenkin patisti aina liikkeelle, aurinko paistoi ja lämpötilakin keikkui lähellä 25 astetta! Tiistaina juoksin vauhtileikittelyn, joka ei kyllä tuntunut miltään leikittelyltä, vaan kauhean rankalta. Torstaina sain lenkkiseuraksi yhden portugalilaisen vaihtarin. Mulla ei ollut lenkkifiilistä juuri ollenkaan ja vauhti tuntui hirveän hitaalta. Lenkkiseurana ollut vaihtariparka kuitenkin puuskutti ja oli lopussa varsin punanaamainen, joten ehkä mun pk-vauhti ei niin hidasta sitten ollutkaan…
Perjantaina sää alkoi viilentyä ja sadettakin vihmoi, joten vaihdoin Pariisin vihreät maisemat Suomen lehdettömiin metsiin. Oli kuitenkin kiva päästä kotiin! Lauantaina kävin juoksemassa HCP:llä 5km:n kisan (josta tulee vielä tarkempaa selostusta) ja sunnuntaina oli leppoisan pyöräilyn vuoro (kun sieltä kotoa löytyy vielä mun vanha mummopyörä). Aurinko paistoi ja oli ihanaa urheilla kotimaisemissa vaikka lämpöä olikin hieman vähemmän kuin Pariisissa. Lisälämpö tuli hyvästä seurasta!

Vaikeuksien kautta…

Posted on February 18, 2013 by Kaija

Viikko 7

Ma: pyöräily 1 h, kuntosali 1 h 4 min, kävely 28 min
Ti: pyöräily 1 h 29 min
Ke: lepo
To: kävelyä ja juoksua 1 h 12 min
Pe: pyöräily 1 h 35 min
La: turistipyöräilyä 2 h 17 min
Su: pyöräilyä 2 h 21 min, 53,5 km

Yhteensä: 11 h 26 min

Aa, kiva lehti…

Huh, mistähän sitä aloittaisi. Tää toinen Pariisi-viikko oli tosi rankka sekä henkisesti että fyysisesti. Vaihdoin ryhmää ja opiskeluaihetta. Ryhmä oli onneksi tosi kiva, mutta tietenkin menee aina vähän aikaa tutustua uusiin ihmisiin. Viikon aiheena oli erikoiskonsultaatiot, eli otimme vastaan kardiologian, sisätautien, dermatologian potilaita sekä avustimme ruokintaneuvojaa. Kaikki oli tosi mielenkiintoista, mutta päivät olivat taas todella pitkiä ja suurin osa päivästä tuli vietettyä seisoskellen. Lisäksi alkuviikosta kämpässäni oli tosi kylmä, joten en saanut hirveän hyvin nukuttua, joten päivisin väsytti tosi paljon jo senkin takia. Perjantai-iltapäivän eksoottisten eläinten luennolla saatoin vähän torkkua…

…eristämiseen.

…just sopiva…

Kaikki muukin tuntui olevan vaikeaa tällä viikolla. Mun uuden tietokoneen kanssa oli ongelmia ensin nettiyhteyden ja sitten Skypen kanssa (sen takia edellisviikon päivitys tuli viikon myöhässä). Maanantain lääkäriaika peruuntui lääkärin kiireiden vuoksi, joten en saanut kuntosalikorttia vieläkään (pääsin kuitenkin salille, kun odottelin vähän aikaa oven ulkopuolella että joku lähtee pois…). Tiistaiksi sain onneksi uuden ajan, mutta sen jälkeen liikuntatoimiston tyyppi ei ollut kertaakaan paikalla kun mä olisin päässyt sinne. Pöh. Lisäksi tuo jalka alkoi taas vaivaamaan, mikä ei hirveästi nostanut mielialaa. Sain suosituksia, että jalka kannattaisi käydä kuvauttamassa, ettei siellä vain ole kuitenkin jotain rasitusmurtumaa.

Liikuntasuorituksia onneksi tuli ihan reippaasti. Liikunta oli ihan välttämätöntä, että sain purettua ärsytystä ja selkä pysyy kunnossa päivien seisoskelusta huolimatta. Etsiskelin taas muutaman uuden pyörälenkin. Bois de Vincennes alkaa tuntua jo kohtuu tutulta ja välillä osaan jopa ajaa sinne minne haluan enkä vain seurata sattumanvaraisesti jotain tietä. Viikolla kaikki pyörälenkit tuli tehtyä pimeässä ja ruuhka-aikaan, mikä on aika jännittävää. Bois de Vincennesiä kiertävällä reitillä on rauhallisia pätkiä joilla pääsee ihan urheilupyöräilyn makuun. Puistosta löytyy lisäksi kolmion muotoinen pyöräreitti, jossa voi huoletta pistää lisää vauhtia. Katuvaloja sillä pätkällä ei ole, joten en turhaan raahannut pyöränlamppua tänne.

Viikonloppuna päätin lähteä uusiin suuntiin etsiskelemään pyöräiltävää baanaa. Lauantain retki suuntasi keskustaan nähtävyyksiä katselemaan. Sunnuntaina halusin päästä pyöräilemään ihan kunnolla ja hain inspiraatiota tältä sivustolta. Aiemmin olen jo etsikellyt tuon Ourcqin kanavan varren (reitti 1) joten tällä kertaa lähdin Marne-joen varteen

Tää oli tarjouksessa…

reitille 2. Sivuston reitit lähtevät jostain Pariisin keskustasta, joten seurailin reittiä vasta Bois de Vincennesistä lähtien. Muutenkin harrastin vähän soveltamista, kun yhdessä risteyksessä lähdin seuraamaan paria muuta pyöräilijää. Se olikin ihan hyvä idea, sillä sain ylimääräisen lenkin ja löysin tosi kivaa pyöräiltävää rantareittiä. Pidin vauhdin niin lujana kuin mihin helposti pystyin. Aurinko paistoi ja kääntöpaikan jälkeen sain kunnon draivin päälle, vaikka oli nälkä. Tein pari pientä spurttia, että sain lisää adrenaliinia koneeseen ja energiaa liikkeelle. Huvikseni ajelin vielä pienen ylimääräisen lenkin Bois de Vincennesin kautta, missä pääsin huristelemaan reilun pätkän kolmeakymppiä (mulle ja mun pyörälle ihan kohtuu hyvä suoritus) ajotiellä. Keskinopeuskin pysyi 24 km/h:ssa, vaikka välillä pitikin pysähtyä liikennevaloihin. Hyvä lenkki!Huomasinpa muuten, että Runner’s High’n sivuille on ilmestynyt tällainen hattutemppu-linkki. Kalenteria kurkatessani huomasin, että mullahan on viikko 18 lomaa, joten olisipa hyvinkin mahdollista, että saisin osallistuttua hattutemppuun! Nyt vain kyttäämään sopivia lentoja…

Eka kouluviikko Pariisissa

Posted on February 17, 2013 by Kaija

Viikko 6:

Ma: juoksu 45 min
Ti: lepo
Ke: pyöräily 56 min, juoksu 55 min
To: pyöräily 1h 55 min
Pe: pyöräily 2h 24 min
La: juoksu 45 min
Su: juoksu 1 h 32 min

Yhteensä: 9 h 12 min

Eka viikko ihan oikeita opintoja takana. Päivät oli pitkiä ja vähän vaihtelevissa fiiliksissä tuli oltua. Viikon aiheena oli diagnostinen kuvantaminen ja kirurgian konsultaatiot. Maanantaina oli suoraan sanottuna aika kauhuissani menossa kouluun, koska nämä ekat viikot opiskelen viitoskurssilaisten kanssa, joka täällä Ranskassa on viimeinen vuosi. He siis ovat tehneet klinikkaa jo puolitoista vuotta, kun taas mä en oo käytännössä tehnyt yhtään. Senpä takia vähän jännitti ja pelotti. Vatsassa ei ollut perhosia, vaan samanlainen tunne kuin jos hyppää liian korkealta ja mahassa kouraisee. Noin neljän tunnin ajan. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa, kun huomasin, että oikeastaan ymmärrän, mitä opettaja puhuu. Lisäksi me opiskelijat emme juurikaan tehneet mitään, vaan pitelimme kiinni potilaita ja katselimme, kun ensin interni ja sitten professori ultrasivat niitä. Päivä loppui vielä samana päivänä otettujen röntgenkuvien katseluun ja pois pääsimme 19.20. Huh.

Tiistaina kirurgian konsultaatioissa olin mukana lähinnä katsomassa ja auttamassa, kun ranskalaiset opiskelijat ottivat potilaita vastaan. Taas yllätyin siitä, että usein ymmärsin varsin hyvin, mitä interni tai professori selitti kyseisestä tapauksesta. Tosin opiskelijoiden välisestä “vapaa-ajan” juttelusta en ymmärrä vieläkään juuri mitään. Keskiviikkona vaihdoimme ultran röntgenkuvaukseen, aamulla tulkiten otettuja kuvia ja iltapäivällä itse ottaen kuvia sairaalassa tutkittavista potilaista. Tässä pääsin jo itsekin kunnolla hommiin, kun eläimiä piti pidellä paikoillaan, säätää röntgenlaitetta ja mittailla eläinten paksuuksia. Klinikalla meni taas kuuteen asti. Torstaina oli päivä kirurgian konsultaatioissa,

Kiinalaista uuttavuotta katselemassa parin espanjalaisen erasmuksen kanssa, ei tosin lopulta jaksettu odottaa kulkuetta, koska satoi räntää ja oli kylmä.

missä otin jo itse vastaan potilaan (ranskalaisen opiskelijan avustuksella) ja esittelin tapauksen professorille. Vastaanottotilanteessa jäädyin ensin täysin, mutta proffalle esittely sujui yllättävän hyvin ja sain jopa kehuja mun ranskasta! Jes! Näitä onnistumisen kokemuksia tarvitaan! Perjantain diagnostisessa kuvantamisessa oli taas vähän turha olo, kun olimme ensin mukana harjoitusultrassa, sitten auttamassa toista interniä potilaiden kanssa ja taas takaisin harjoitusultraan. Ihme pompottelua tuo päivä, mutta onneksi se loppui jo yhdeltä ja iltapäivä oli vapaata.

Urheilullisesti ei tullut tehtyä ihan hirveästi. Joka päivä yritin päästä tekemään edes jotain, mutta pitkien päivien jälkeen väsytti ja oli vaikeaa potkia itseään liikkeelle. Keskiviikkona oli niinkin reipas, että nousin aamulla aikaisin ja kävin pyöräilemässä ennen koulun alkua ja illalla juoksin pienen vauhtikestävyysharjoituksen. Se oli ensimmäinen pitkään aikaan ja sujui todella hyvin! Hyvien alkuverryttelyjen jälkeen lähdin juoksemaan vähän kovempaa, suunnitelmana juosta 20 min vk:ta. 15 minuutin kohdalla juoksu oli tosi kevyttä ja enkä olisi halunnut lopettaa ollenkaan! Vk-osuus venähti melkein puolen tunnin mittaiseksi :) Runner’s high olikin tarpeen, koska koulupäivä ei ollut tuntunut hirveän onnistuneelta.

Torstai ja perjantai meni pyöräillessä, kun etsiskelin reittiä Ourcqin kanavan varteen. Torstaina pääsin jo aika lähelle, mutta käännyin takaisin ennen kanavaa. Otin selvää missä olin mennyt pieleen ja perjantaina pääsin ihan kanavanvarteen asti ja löysin kunnollista pyöräbaanaa. Sinne päästäkseni piti tosin ensin pyöräillä reilu puoli tuntia Pariisin pyöräkaistoja, joiden verkosto on aika hyvä, mutta joille on usein laitettu autoja parkkiin, pystytettu katukojuja tai muuten vain kaikki kävelijät haluavat kulkea juuri siinä ja lisäksi pitää pysähdellä liikennevaloihin. Eli kulku ei ole hirveän nopeaa.

Lauantai ja sunnuntai meni juostessa. Aiempina päivinä olin käynyt lähiseudulla jo katselemassa kivoja juoksureittejä. Lauantaina juoksin Marne-joen vartta ja sieltä Bois de Vincennesiin. Matkalla löytyi asfaltilla päällystetty mäki, jossa oli lähtöviiva ja 100 m välein merkinnät asfaltissa. Tämä löytö saattaa inspiroida muutaman mäkivetoharjoituksen valmentajassa… Mäessä tuli vastaan paljon juoksijoita, joista yksi oli pukeutunut valkoiseen verryttelypukuun, jonka selässä luki “France” punaisella ja sinisellä. Samanlaisia pukuja näin viime kesänä EM-kisoissa. Sunnuntaina oli ensimmäinen pitkä lenkki juosten sitten viime vuoden. Juoksin Bois de Vincennesiä ristiin rastiin kaikenlaisia kivoja polkuja pitkin. Puisto oli täynnä juoksijoita, pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia ja jalkapallon pelaajia. Löytönä näin yleisölle avoinna olevan urheilukentän. Polkuja on vaikka kuinka asfalttipäällysteisestä sorapolkuihin ja mutaisiin väyliin. Sinne vaan painelemaan pitkää lenkkiä ja vk:ta, ei pitäisi tien loppua heti kesken!

Maisemanvaihdos

Posted on February 3, 2013 by Kaija

Ma: reipas hiihto 1 h 23 min
Ti: reipas kävely 1 h 5 min
Ke: lepo
To: juoksua ja kävelyä 46 min
Pe: pyöräilyä 1 h 7 min
La: pyöräilyä 1 h 47 min, juoksua 48 min, 7 km
Su: pyöräilyä 1h 21 min

Yhteensä: 8 h 17 min

No niin, täällä sitä ollaan, Eiffel-tornin varjossa Pariisin perukoilla (Pariisin perukat ehkä totuudenmukaisempi, Eiffel-tornista ei ole näillä kulmilla tietoakaan). Treeniviikosta ei tullut kovin intensiivistä, kun olen vaihtanut maata ja koulua ja koettanut etsiä uusia treenipaikkoja. Tässä postauksessa onkin enemmän tunnelmia matkasta kuin treeneistä, kun tuo treeniosasto jäi vähän vähemmälle. Tämän talven viimeinen hiihtolenkki tuli kuitenkin vedettyä maanantaina ihanassa vaakasuorassa jäätihkussa, sitä ei ainakaan tule ikävä!

Tiistaina oli pakkailupäivä. Samana päivänä sain tietää, että mulla alkaiskin opinnot vasta 11.2 eikä 4.2 niin kuin olin aikaisemmin saanut tietää: “we understood that you would start the clinical rotations on the 11th of February. Isn’t it the case?” höm, olin koko tammikuun ajan yrittänyt saada edes jonkilaista lukujärjestystä, mutta vastaus oli ollut aina “lähetän sen sinulle ensi viikolla”… Samana päivänä vielä läppärini näyttö sanoi sopimuksen irti, joten varsin jännittävissä tunnelmissa tuli pakkailtua.

Keskiviikkoaamuna lähdin lentokentälle reteästi tilataksilla, koska pienemmät taksit eivät huoli polkupyöriä. Lähtöselvityksessä matkalaukku meni normilastina, reppu erikoismatkatavarana ja pyörä vielä omaa reittiään hissin kautta… Koneeseen mennessä kyllä jännitti, että tulevatko kaikki ehjinä ja vielä samaan päämäärään. Tuli kans sellainen olo, että mihinköhän tässä oli päänsä pistämässä. Onneksi koneessa mun vieressä istui toinen vaihtoonlähtijä, joka mietiskeli juuri samoja asioita, joten matka sujui rattoisasti toisiamme tsempaten.

Pariisissa Orlyn kentällä sain matkatavarat kohtuullisen nopeasti, paitsi pyörän, jota ei kuulunut. Piti sitten heti aluksi kysellä matkatavaraselvityksestä, että mihinkäs se oli joutunut. Kuulemma olivat unohtaneet pakata sen koneeseen Helsingissä, joten se tulisi sitten seuraavalla lennolla. No, ainakin oli helpompi pelkästään yhden laukun kanssa sumplia itsensä Maisons-Alfortiin. Kampus löytyi aika helposti, mutta kampuksella olin täysin hukassa. Sain lopulta avaimet portivartijalta ja löysin asuntolaan, Ystävällinen opiskelija esitteli minulle vähän paikkoja ja myöhemmin tapasin vielä pari muuta opiskelijaa, jee! Iltapäivästä menin kansainvälisen koordinaattorin kanssa sumplimaan lukujärjestystä ja muita käytännön asioita. Ranskan ymmärtäminen sujui yllättävän hyvin, kunnes paikalle tuli yksi opettaja, joka puhui ranskaa brittiaksentilla. Häntä oli yllättävän vaikea ymmärtää! Illalla pääsin vielä käymään kaupassa ranskalaisen opiskelijan kanssa, koska ilman opiskelijakorttia en olisi päässyt koulun porteista sisään.

Torstaina aioin käydä reippaasti aamulenkillä, mutta nukuinkin aika pitkään, joten suosiolla lähdin selvittämään kaikkia vuokra- ja pankkijuttuja ensin. Siinähän sitten menikin aikaa ja lenkille pääsin vasta viiden maissa. Aika tehokkaasti sain tosin maksettua vuokran, avattua pankkitilin ja laitettua eteenpäin paperit ranskalaista asumistukea varten. Lenkillä kerkesin vähän katsastaa ympäristöä. Läheisen joen rannasta löytyi mukavannäköinen juoksupolku. Illalla tuli vielä yllätyspuhelu, jossa ilmoittivat, että odottelivat mun pyörän kanssa koulun porteilla, jihuu! Pyörä vieläpä näytti olevan ihan kunnossa, tuplajihuu sille!

Perjantaiaamupäivällä hilpaisin pyörälenkille lähimaastoon. Pyörätie alkaa ihan koulumme vierestä, mutta kaakkoon Créteiliä kohti mennessä se ei jatku kovin pitkälle. Kävin etsiskelemässä kans reittiä Bois de Vincennesiin, mutta rohkeus ei vielä riittänyt tarpeeksi pitkälle. Lopuksi vielä ajelin muutaman lisäkilometrin joen varressa, missä pyöräbaanaa näytti jatkuvan vähän pidemmälle kuin kaakkoon lähtiessä. Pyöräilyn jälkeen tapasin muutaman vaihto-oppilaan lounaan merkeissä ja sain tutustumiskierroksen pieneläinsairaalassa. Nyt tiedän missä minun täytyy olla ja mihin aikaan maanantaiaamuna, huh! Illalla käytiin vielä kaupassa Créteilissä ja sain sen lisäksi lisää keittiötarvikkeita kasasta, joka oli jäänyt edellisvuosien vaihtareilta. Nyt mulla on jo kattila, paistinpannu, murokulho ja jopa juomalaseja!

Lauantaina päätin aloittaa heti aamulla reippaalla yhdistelmätreenillä: pari tuntia pyöräilyä ja siihen vähän juoksua päälle. Ajelin ensin joenvarsireittiä pitemmälle ja uskalsin ihan liikenteen sekaan ajelemaan. Lisäksi löysin reitin Bois de Vincennesiin, mistä löytyi erilaista pyörä-, juoksu- ja ratsastusbaanaa mielin määrin! Paluumatkalla törmäsin ilmaisiin crêppeihin ja ilmeisesti St. Mauricen tai Maisons-Alfortin deputy mayoriin, joka vaikutti varsin hämmentyneeltä, koska en tunnistanut häntä ja ollut into pinkeänä kättelemässä ja tunkeutumassa samaan kuvaan hänen kanssa. Kreppi oli joka tapauksessa hyvää ja sen voimalla jaksoin vielä juoksennella 7 km, samalla etsien juoksureitin Bois de Vincennesiin. Iltapäivän haahuilin Pariisin keskustassa fiilistellen uutta kotikaupunkiani. Ensimmäiset päivät Pariisissa olivat olleet vähän tylsiä ja yksitoikkoisia, koti-ikävä painoi ja mietin, olikohan vaihto sittenkään hyvä idea. Kaikki tuntui aika hankalalta ja monimutkaiselta. Lauantaina alkoi kuitenkin olla kivempi fiilis, kun löysin hyviä juoksu- ja pyöräilyreittejä, olin tavannut uusia ihmisiä ja aurinkokin välillä paistoi. Ehkä tästä tulee vielä ihan kivaa!

Sunnuntaina jatkoin Pariisi-fiilistelyä museokierroksella, koska joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kansallisiin museoihin on vapaa pääsy. Ennen kymmentä olin jo Louvressa kiertelemässä Egyptin ihmeitä. Nälän iskiessä haahuilin ulos museosta ja löysin pienen ja kivan kahvilan, jossa nautiskelin bagelin ja juustokakkua. Ajelin kans vähän Pariisista löytyvillä Vélib-pyörillä ja päädyin Musée d’Orsayhin. Siellä kiertelin itseni väsyksiin ja lähdin kämpille.

Kämpillä odottikin yllätys, kun lähikauppa oli kiinni. Nälkäisenä lähdin metsästämään avoinna olevaa ruokakauppaa (suurin osa pariisilaisista ruokakaupoista menee sunnuntaisin kiinni jo yhden maissa, tämän opin tänään…), lähin löytyi muutaman kilometrin päästä (onneksi, muuten nälkäinen pyöräilijä olisi ollut hyvin kiukkuinen!). Kaupassa joku setä vielä heitti jotain mun sporttisesta olemuksesta, ymmärsin ensin vain sanan “sportive”. Mukava setä kuitenkin suostui sanomaan asiansa kuitenkin vielä kolmannen kerran ja hitaasti (ensin tosin toisti pari kertaa “tu ne comprends pas” = “et ymmärrä”), että lopulta asian sisältö paljastui mullekin kokonaisuudessaan. Tästä tyytyväisenä kävin vielä tunteroisen verran pyöräilemässä Bois de Vincennesissä ja sen ympäristössä. Edellispäiviin verrattuna haastetta tuli lisää pimeydestä ja kohtuullisen vilkkaasta liikenteestä. Tuli katsastettua taas vähän lisää huudeja, tästä nämä mun reviirit vain kasvaa!

Pikkuhiljaa alkaa löytymään oma paikka täällä Pariisissa. Juoksu- ja pyöräilyreittejä löytyy mukavasti, kuntosali on asuntolan alakerrassa (maanantaina koetan hankkia sinne kortin), enää puuttuu uimahalli, niin wannabe-triatlonisti pääsisi taas valloilleen! Huomenna alkaa koulu, se vähän jänskättää, kun opiskelen ekan kuukauden viidennen vuosikurssin kanssa (itsehän olen siis neljännellä) eikä tuo ranskan kuullunymmärtäminenkään ole vielä kovin korkealla tasolla… Mutta eihän sitä opi jos ei opettele! Tulta päin!

Valitettavasti ette saa nyt kuvia, sillä mulla on varaläppärinä Jarmon miniläppäri, jossa on Linux, jota en osaa käyttää vielä kunnolla. Edit: kuvat lisätty 17.2.2013

Viimonen kokonainen viikko Suomessa

Posted on February 2, 2013 by Kaija

Ma: hiihto 1h 39 min
Ti: kävely uimahallille ja takaisin 61 min, uintia 1h 15 min
Ke: uinti 1h, kävely 31 min
To: kuntosalilla 1h 6 min
Pe: uinti 1h
La: lepo
Su: juoksu 1h

Yhteensä: 8 h 32 min viikolla 4

Nämä kirjoittelut tulevatkin jo Pariisista. Viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa oli sen verran lähtökiireitä, etten ehtinyt tänne päivittämään mitään, mutta tässäpä taas kuulumisia!

Viime viikolla iski uinti-innostus ja kävin itsekseni jopa kahdesti uimassa perjantain yhteisuinnin lisäksi. Tiistaina yritin harjoitella oikeanlaista käsivetoa ja pään asentoa ja innostuinpa testaamaan volttikäännöstäkin. Siinä lähinnä sain vettä nenään ja happi meinas loppua, mutta onnistuin jokusen käännöksenkin tekemään! Ei ne tosin vielä nopeuta suuremmin mun käännöksiä, mutta harjoittelemallahan paranee!

Sunnuntaina kävin juoksemassa pitkästä aikaa, kun piti päästä vuoden ekalle yhteislenkille (seuraavalle pääsen ehkä heinäkuussa, jos silloin järjestetään jotain). Tunnin verran roikuin porukan matkassa ja sitten lähdin kotiin etten heti rasittaisi jalkaa taas liikaa. Juoksun aikana ei tuntunut oikeastaan mitään erikoista, mutta jälkeenpäin lihaksessa kihelmöi. Hyvä kylmäys ja kipulääke vielä päälle, niin jospa se siitä.

Lenkillä juteltiin kyllä, että pää on se pahin vihollinen näissä loukkaantumisissa, kun haluaa treenata paljon. Pitäisi kuunnella kroppaa ja pitää tarpeeksi lepopäiviä eikä mennä sen mukaan mitä pää haluaisi tehdä. Vaikeetahan se on! Itse olen alkanut huomata tietynlaisen kuvion, joka meinaa toistua aina tällaisten ylirasitusvaivojen yhteydessä. Yleensä se alkaa suurena innostuksena, joka saa harjoittelemaan reippaasti, kunto nousee ja fiilis on tosi mahtava. Sitten alkaa jäädä ehkä joku lepopäivä pois innostuksen huumassa, kunnes alkaa väsyttää/joku paikka krempata. Sitten tulee ehkä jokin vaiva ja pakkolepoa, mikä aiheuttaa kiukuttelua ja ketutusta.

Nykyään alan jo huomata, milloin treenit alkaa mennä liian lujaa, mutta edelleenkään en osaa lopettaa ihan tarpeeksi ajoissa, itsepäinen kun olen! Pakko tässä on kuitenkin pikkuhiljaa oppia, jos haluaa harrastaa urheilua vielä 30 vuoden päästä!

Onko teillä ollut rasitusvammoja? Miten olette selvinneet niistä/välttäneet ne?

Multisporttaaja vauhdissa!

Posted on January 20, 2013 by Kaija

Ma: pyöräilyä salille 1 h 5 min, salitreeni 1 h 1 min
Ti: pyöräilyä 1 h 2 min, balettitunti 1 h 27 min
Ke: spinning 57 min, crosstrainerilla 30 min, kävely kotiin 31 min
To: hieronta, hot joogaa
Pe: uinti 1 h
La: kävelyä 1 h 1 min, salitreeni 1 h 20 min + crosstrainerilla 27 min
Su: hiihtoa 2 h 17 min, 29.75 km

Yhteensä: 12 h 38 min

Kun ei voi juosta, pitää keksiä kaikkea muuta! Pelkkä hiihtäminen on alkanut tuntua vähän tylsältä, joten kokeilin teiden kuntoa talvipyöräilyyn, testasin miten balettikurssin opit olivat pysyneet tallella (pari vuotta sitten kävin yhden aikuisbalettikurssin), tein VK-treeniä spinningissä ja täysin uutena juttuna kävin hot joogassa pistämässä asanat ojennukseen.

Torstain hieronnassa penikka sai taas kyytiä, jonkinlaista edistystä siinä oli tapahtunut edellisestä viikosta! Juoksun aloitus tosin menee Pariisiin (pääsen kuitenkin pian juoksemaan, jee!)(mikä tarkoittaa, että lähden pian Pariisiin, hui!). Kinesioteippiäkin pitää hankkia, koska se voisi auttaa paranemista. Serkkuni houkuttelemana kävin vielä illalla testaamassa hot joogaa. Tunti oli rauhallinen ja lempeä aloittelijoiden jooga, joka oli oikeastaan juuri sopiva hieronnan päälle. Lihaksia tuli venyteltyä lämpimässä ja koko päivän vilu hävisi samalla. Perjantain uinti oli sopivan letkeää ja lihakset palautuivat tosi hyvin hieronnasta.

Lauantaina aioin mennä hiihtämään, ilma oli ihanan aurinkoinen, mutta -22 astetta ei houkutellut yhtään ja vaihdoin päivän treenin sisäliikuntaan. Sunnuntaina hyvä sää onneksi jatkui ja hiihtelin leppoisan lenkin Keskuspuistosta Paloheinään ja takaisin. Luisto ei ollut kaikkein loistavin, mutta eteenpäin pääsi kohtuullisen helposti. Loppupäivä onkin mennyt rentoillessa kotona, kun Jarmo tuli takaisin viikon mittaiselta laskettelureissultaan :)

Onko teillä kokemuksia/mielipiteitä kinesioteipistä? Millainen on hyvä kinesioteippi?

Runner’s high and low

Posted on January 15, 2013 by Kaija

Ma: uinti 35 min + vesijuoksu 15 min
Ti: juoksu salille ja takaisin 41 min, salilla 1 h 22 min
Ke: eliittitreenit Liikuntamyllyssä 1h 30 min
To: lepo (hieronta)
Pe: kävely salille ja takaisin 1 h 9 min, salilla 53 min
La: hiihto 2 h, 27.7 km
Su: pyöräily 1 h 5 min, hiihto 1 h 52 min, 25.1 km

Yht. 11 h 22 min

Viime viiko oli vähän leppoisampi kuin edellinen, koska silloin tuli urheiltua reippaasti Ylläksellä. Tällä viikolla tuli jo kaksi juoksukertaa, eikä sääressä tuntunut kipua juoksun aikana. Keskiviikon treenit Liikuntamylllyssä oli aivan mahtavat, kun päästiin juoskemaan lujaa hyvällä porukalla! Oli hyvä, että taas pääsin muistuttamaan itselleni, että mikä on oikeeta urheilua! ;) Kyllähän kaikki hiihto, kuntosaleilu, uinti sun muut on kivaa, mut ei mulla missä muussa lajissa endorfiinit irtoa samalla lailla kun juoksussa. Vielä kun yhtälöön lisätään huippu porukka ja tiukka koutsi, niin eihän siitä voi tuloksena olla kuin runner’s high!

Treenissä tehtiin pitkähköjä vetoja kuusi kappaletta, mun sarja oli 2x1000m, 2x800m, 2x600m. Sisällä hallissa oli aika lämmin, joten ei ollut helppo treeni! Vimeisillä kierroksilla tuli hyvää jänistystä takaa juoksevalta, mustahan ei mennä ohi ;) Viimeinen veto tuntui vaikealta, mutta lopussa irtosi silti vielä vähän lisää. Onneksi en nähnyt peilistä kuinka punainen olin!

Torstaina kävin hierojalla ja esittelin mun jalkavamman. Hierojan mukaan vaiva olis penikkaa elikkä tulehdusta lihaskalvossa ja lihaksen kiinntyskohdassa ja suositteli juoksutaukoa, tulehduskipulääkettä ja kylmäystä. Pariisin maratonista kommentti oli “ei helv…”. Olinhan mä jo miettinyt, että se maraton jää haaveeksi, mutta jotenkin vain masensi kuulla varmistus asiasta vielä toiseltakin taholta. Asiaa ei myöskään auttanut, että hieronta sattui tosi paljon (pitäis ehkä käydä vähän useammin…) joten oli aika plääh-fiilis loppuillan.

Viikonlopun hiihtelyillä pääsin paremmalle tuulelle. Lauantaina piti tehdä VK-treeniä, mutta se oli vaikeaa, kun sukset luisti niin hyvin, yritin sitten huiskia menemään niin lujaa kuin pystyin. Paloheinässä ainakin vitonen tuli vedettyä täysillä, kun kantaan tarttui toinen vapaan hiihtäjä ja piti kiristää vauhtia, että pysyisikin takana. Sunnuntaina vedin leppoisamman lenkin, luisto oli onneksi edelleen hyvä. :)

Kuinka usein käytte yleensä hieronnassa tai muissa lihashuoltojutuissa?

Ylläs on ykkönen!

Posted on January 8, 2013 by Kaija

Ma: kävely salille ja takaisin 68 min, kuntosali 1 h
Ti: kävely Pirkkolaan ja takaisin 50 min, Pirkkolassa juoksua 45 min
Ke: kävely 17 min, salilla 1 h 10 min
To: hiihto 1 h 24 + 24 min, 24.1 km
Pe: hiihto 2 h 24 min, 24.5 km, lumikenkäily 1 h 15 min, juoksu 20 min
La: laskettelua, hiihtoa 53 min, 12.4 km
Su: laskettelua, hiihtoa reilu 1 h 30 min, 20 km

Yht. 13 h 20 min, hiihtoa 80 km

Nih, enpä minä jaksanut uudenvuoden jälkeen kauaa loskaisessa Helsingissä viihtyä vaan karkasin pohjoiseen hiihtämään kunnon lumille. Pakkaslukemat olivatkin sitten ihan eri luokkaa kuin Etelä-Suomessa, joten se vähän hillitsi hiihtointoilua. Alkuviikosta oli vähän vaikeaa keksiä sopivia lajeja, kun tiet oli liukkaat, eivätkä ladutkaan olleet hirveän hyvässä kunnossa. Kuntosali ja nastalenkkarit auttoivat!

Keskiviikkoiltana pakkasin kaikki talviurheiluvälineet ja itseni yöksi junaan. Matka Kolariin sujui leppoisasti, vaikka juna oli myöhässä pari tuntia. Sukulaisiani asuu Äkäslompolossa Ylläksen juurella, joten sinne suuntasin majoittumaan. Torstai alkoi vähän hitaasti, ja vasta illansuussa sain sukset jalkaan ja latua alle. Aloituslenkkinä toimi 18 km reitti tunturin toiselle puolelle, mistä sain kyydin takaisin. Jäin vähän aikaisemmin Y1:n ala-asemalla pois ja hiihtelin siitä takaisin majapaikkaan, siitä kun lähtee reilun kilometrin alamäki ja loppukin on täysin tasaista. Mikäs siinä hiihdellessä! Garmin näytti huippunopeudeksi melkein 35 km/h ja nopein kilometri vilahti ohi reilussa kahdessa minuutissa! Perjantaina lähdin jo valoisan aikaan hiihtelemään, koska halusin tehdä pitemmän lenkin. Illaksi oli luvattu pakkasta, joten aikaisempi aloitus takasi paremman luiston. Sää oli kirkas, mutta pakkanen kiristyi koko ajan, joten maisemia ei oikein voinut jäädä katselemaan. Sentään muutaman kuvaustauon pidin: kamera pois repusta, räps räps, takaisin reppuun ja matka jatkuu. Lähtiessä pakkasta oli viidentoista asteen tienoilla, mutta alavammille maille päästessäni paukkui jo -19 asteen lukemat. Suksi ei luistanut enää hirveän hyvin ja nälkäkin alkoi olla, joten loppumatkasta meinasin hyytyä ihan totaalisesti. Onneksi lopussa oli vain tasaista maastoa ja majapaikassa odotteli täysi jääkaappi.

Perjantaillehan ei yksi liikuntasuoritus riittänyt, vaan illalla kiivettiin Kuer-tunturin huipulle katselemaan tähtiä. Jalkaan laitettiin lumikengät, jotta meno olisi helpompaa. Pakkasesta huolimatta hiki tuli kun nousimme välillä jyrkähköjäkin rinteitä paljaalle huipulle. Oli se sen väärti! Huipulta näkyi komeasti kylän valot ja tähtiä, Linnunratakin oikein hyvin! Yritin ottaa kuvia, mutta valoa oli liian vähän käsivaralta kuvattavaksi. Alaspäin piti lähteä ripeästi ennen kuin alkoi kovasti palelemaan. Alhaalla vaihdoin lumikengät lenkkareihin ja hölkkäilin vielä kolmisen kilometriä iltalenkiksi. Tai juoksuksi taisi mennä, koska paljoa ei voinut hidastella kun matkalla ollut mittari näytti lämpötilaksi -23 astetta. Lenkin jälkeen oli ihana päästä saunaan!

Lauantaina pakkanen ei näyttänyt lauhtumisen merkkejä, joten lainasin villahousut ja lähdin mäkeen. Ylhäällä tunturissa ei ollut läheskään niin kylmä kuin kylällä ja useampi tunti meni mukavasti laskiessa. Viime vuonna ostetut sukset oli erittäin hyvät eikä rinteessä ollut ihan hirveästi muita laskijoita. Rinteetkin oli tosi hyvässä kunnossa.
Illalla innostuin leipomaan kakkua ja siinähän sitten vierähtikin tovi. Hiihtämään pääsin vasta kahdeksan jälkeen, jolloin ajoin autolla tunturiin ja hiihtelin neljä kertaa ylhäällä sijaitsevaa lämpölatua ympäri. Ladulla mittari näytti reilusti alle 10 asteen pakkaslukemia, joten ei tarvinnut kylmästä kärsiä. Vähän tylsää oli tosin samaa rinkiä kiertää useampaan kertaan, mutta kiristin vauhtia ja sain tehokkaan VK-treenin aikaiseksi. Hiihdon jälkeen oli hyvä olo!

Sunnuntai piti käyttää tehokkaasti hyödyksi, koska juna Helsinkiin lähti klo 18.50. Aamulla kävin laskemassa tunnin verran ja siitä vaihdoin suoraan hiihtokamppeisiin ja hiihtelin reilut puolitoista tuntia. Lämpölatua tuli taas kierrettyä useamman kerran ja sieltä hiihtelin Kaltion kautta takaisin majapaikalle. Sopivan mittainen lenkki sunnuntaille.
Katastrofin ainekset oli kyllä hiihtoreissussa käsillä, koska unohdin ottaa sykemittarin mukaan! Tarkkoja kilometrejä en saanut mitattua, mutta arvioin hiihtäneeni 20 km, jolloin neljän päivän yhteislukemaksi tuli mukavat 80 km. Sataa kilometriä lähdin tavoittelemaan, mutta siihen olisi tarvittu vähemmän pakkasta ja enemmän luistoa.

Neljä päivää oli mukavan tehokas minihiihtoloma näin tammikuun piristykseksi!

Jouluviikon treenit

Posted on January 1, 2013 by Kaija

Ma: 50 min hiihto, 1 h kävely
Ti: 1 h 10 min hiihto, 1 h 20 min kävely
Ke: 1 h juoksu, kävely 1 h 13 min
To: 1 h 13 min hiihto, kuntosali 1h 15 min
Pe: 1 h 2 min hiihto, 30 min luistelu, 30 min kävely
La: 46 min kävely
Su: hiihto 1 h 30 min

Yhteensä: 13 h 19 min

Vuoden viimeinen kokonainen viikko sujui mukavasti urheillen ja lopun aikaa rentoutuen. Ruokavalioon kuului monipuolisesti kinkkua, kinkkupitsaa ja hernekeittoa (johon tietenkin lisättiin kinkkua) sekä tietenkin suklaata varsin reilunlaisesti. Ei ollut siis hirveän vaikeaa itseään potkia liikkumaan, kun ainakin energiaa oli ihan tarpeeksi.

Joulun vietin Kajaanissa, missä alkuviikko sujui mukavasti rapsakkaassa reilun 20 asteen pakkasessa. Ohjelmaan kuului paljon hiihtoa jalkavaivan vuoksi, vaikka tiet olisivat olleet juuri juoksemiseen sopivassa kunnossa. Ladut ei olleet mitenkään erityisen hyvässä kunnossa, Kajaanissa ei ollut satanut niin paljoa lunta kuin mitä etelässä ja meidän lähistöllä hyväkuntoista latua oli 6,6 km:n lenkki. Sen takia hiihtoretket ei olleet kovin pitkiä, koska samaa latua ei jaksanut hinkata montaa tuntia. Ensimmäisinä hiihtokertoina matkasta ei tullut kovin pitkää, koska reilun 20 asteen pakkasessa suksi ei oikein luistanut!

Keskiviikon juoksulenkki oli tosi mukava, vaikka pitikin juosta äidin vähän liian pienillä kengillä. Olisin voinut jatkaa juoksua vaikka kuinka pitkään! Seuraavan päivän hiihdot alkoivat jo sujumaan, kun lämpötila oli kymmenen pakkasasteen tienoilla. Illalla kuntosalilla toimin personal trainerina mun siskolle, joka halusi kunnon treeniä! Seuraavina päivinä hän sitten valittelikin vähän lihaskipua…

Viikonlopun urheilut meni vähän sekaisin, kun mun oli tarkoitus lähteä lauantaina jo takaisin Helsinkiin, mutta juna olikin ihan täynnä. Päätin sitten mennä vasta sunnuntaina aamujunalla. Lauantaina oltiin Kuopiossa shoppailemassa ja sain uuden sykemittarin, Garminin Forerunner 610! Lauantain olisi pitänyt olla lepopäivä, mutta pitihän uutta mittaria päästä vähän testaamaan edes kävelylenkillä. Hyvin toimi!
Sunnuntaina sitten matkustin tänne sateiseen ja loskaiseen Helsinkiin. Jarmon kanssa käytiin hiihtolenkillä (Jarmo siis itse ehdotti tätä!), tuntuihan se hyvältä monen tunnin istumisen jälkeen!

Sellanen jouluviikko, alkoi rapsakasta pakkasesta pohjosessa ja päättyi etelän lötkökeleihin. Tuli kyllä rentouduttua ihan täysin, katseltua elokuvia ja vietettyä aikaa perheen kanssa!

Missäpäin vietitte joulun? Miten teillä meni joululoman treenailut?

Runner's High

Juoksukoulu, Tapahtumat, Valmennus

Tag Archives: treeniviikko