Viimonen kokonainen viikko Suomessa

Ma: hiihto 1h 39 min
Ti: kävely uimahallille ja takaisin 61 min, uintia 1h 15 min
Ke: uinti 1h, kävely 31 min
To: kuntosalilla 1h 6 min
Pe: uinti 1h
La: lepo
Su: juoksu 1h

Yhteensä: 8 h 32 min viikolla 4

Nämä kirjoittelut tulevatkin jo Pariisista. Viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa oli sen verran lähtökiireitä, etten ehtinyt tänne päivittämään mitään, mutta tässäpä taas kuulumisia!

Viime viikolla iski uinti-innostus ja kävin itsekseni jopa kahdesti uimassa perjantain yhteisuinnin lisäksi. Tiistaina yritin harjoitella oikeanlaista käsivetoa ja pään asentoa ja innostuinpa testaamaan volttikäännöstäkin. Siinä lähinnä sain vettä nenään ja happi meinas loppua, mutta onnistuin jokusen käännöksenkin tekemään! Ei ne tosin vielä nopeuta suuremmin mun käännöksiä, mutta harjoittelemallahan paranee!

Sunnuntaina kävin juoksemassa pitkästä aikaa, kun piti päästä vuoden ekalle yhteislenkille (seuraavalle pääsen ehkä heinäkuussa, jos silloin järjestetään jotain). Tunnin verran roikuin porukan matkassa ja sitten lähdin kotiin etten heti rasittaisi jalkaa taas liikaa. Juoksun aikana ei tuntunut oikeastaan mitään erikoista, mutta jälkeenpäin lihaksessa kihelmöi. Hyvä kylmäys ja kipulääke vielä päälle, niin jospa se siitä.

Lenkillä juteltiin kyllä, että pää on se pahin vihollinen näissä loukkaantumisissa, kun haluaa treenata paljon. Pitäisi kuunnella kroppaa ja pitää tarpeeksi lepopäiviä eikä mennä sen mukaan mitä pää haluaisi tehdä. Vaikeetahan se on! Itse olen alkanut huomata tietynlaisen kuvion, joka meinaa toistua aina tällaisten ylirasitusvaivojen yhteydessä. Yleensä se alkaa suurena innostuksena, joka saa harjoittelemaan reippaasti, kunto nousee ja fiilis on tosi mahtava. Sitten alkaa jäädä ehkä joku lepopäivä pois innostuksen huumassa, kunnes alkaa väsyttää/joku paikka krempata. Sitten tulee ehkä jokin vaiva ja pakkolepoa, mikä aiheuttaa kiukuttelua ja ketutusta.

Nykyään alan jo huomata, milloin treenit alkaa mennä liian lujaa, mutta edelleenkään en osaa lopettaa ihan tarpeeksi ajoissa, itsepäinen kun olen! Pakko tässä on kuitenkin pikkuhiljaa oppia, jos haluaa harrastaa urheilua vielä 30 vuoden päästä!

Onko teillä ollut rasitusvammoja? Miten olette selvinneet niistä/välttäneet ne?

Peruskuntoa etsimässä

Uusi treenikausi on siis avattu. Mitäs se siis tarkoittaa? Kestävyysjuoksijoilla alkaa tässä vaiheessa yleensä peruskuntokausi. Peruskuntokaudella parannetaan, no, peruskuntoa. Sitä pohjakuntoa, millä sitten seuraavan kauden kisoissa jaksaa juosta pidemmälle ja nopeammin kuin tänä vuonna. Tässä parin vuoden juoksuharjoittelun jälkeen en voi vielä paljoa kehuskella peruskunnollani, joten edessä on työntäyteinen syksy ja talvi.

Peruskuntoa parannetaan hitailla ja pitkillä lenkeillä, joilla “pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta”. Senpä takia pitkät peruskuntolenkit onkin hyvä tehdä porukassa, koska on kavereita joille jutella sen tunnin, parin aikana mitä lenkkipolulla viettää. :D Peruskuntokaudella treenit voivat olla pitkiäkin, koska niillä on tarkoitus mennä rauhallista vauhtia. Ainakaan näin kuntoilijalle peruskuntokausi ei tarkoita pelkästään juoksemista, päin vastoin. Kun suurempia juoksukisoja ei ole näkyvissä, voi hyvin harrastaa mitä lajeja vain. Peruskuntoharjoittelussa ei oikeastaan ole väliä mitä lajia harrastaa, kunhan vähän hengästyy. Lajeja vaihtelemalla on mahdollista tehdä pidempiä treenejä ja useammin (kunhan muistaa levätäkin välillä!). Mä tykkään pyöräillä juoksun lisäksi, pyörällä kun voi tehdä paljon pidempiä lenkkejä kuin juosten. Kuntosalilla tulee käytyä myös ahkerasti, ja usein saatan tehdä “yhdistelmäharjoituksia” joissa pyöräilen kuntosalille, reilun setin jälkeen pyöräilen kotiin ja parhaassa tapauksessa käyn vielä juoksemassa jonkin pätkän. Etenkin lauantaisin ja sunnuntaisin on ihana tehdä pitkiä ja rauhallisia treenejä, kun aikaa on vähän enemmän kuin viikolla.

Peruskuntoharjoittelussa on tärkeää, että harjoitukset tulee tehtyä tarpeeksi matalilla sykkeillä. Se oli ensimmäinen asia, mikä minun täytyi oppia juoksuharjoittelusta aloittaessani juoksukoulussa, siinä menikin se ensimmäinen puoli vuotta… Aluksi sykemittari on erinomainen apu tässä, etenkin jos on käynyt testaamassa omat sykerajansa. Peruskuntoharjoittelun pitäisi tapahtua siellä aerobisella puolella, mikä yleensä on noi 60-70 % maksimisykkeestä. Minulla mitattu aerobisen kynnyksen raja on 155, joten pitkien lenkkien sykkeen pitäisi olla reilusti tuota matalempi, yleensä pyrin pitämään sykkeen alle 140. Harjoittelulla aerobista rajaa saa nostettua, jolloin korkeammilla sykkeillä ollaan edelleen aerobisella alueella –> voidaan juosta pidempään ja lujempaa väsymättä!

Peruskuntokaudella on hyvä viettää aikaa myös lihaskuntoharjoittelun merkeissä. Juoksija ei tarvitse hirveitä muskeleita, mutta lihaskestävyyttä on hyvä parantaa kevyillä painoilla ja useilla toistoilla tehtävillä sarjoilla. Lihaskestävyyden lisäksi lihaskuntoharjoitteet auttavat vammojen välttämisessä, esimerkiksi polvivaivaisten kannattaa parantaa etureisien lihaskuntoa. Etureiden lihakset kun ottavat vastaan iskuja joka askeleella jolloin vahvat lihakset tukevat polvea. Takareisissä on kehon suurimmat lihakset, joita pitäisi käyttää juoksussa. Etenkin keskimmäinen pakaralihas on usein kuntoilijan heikko kohta, se on tärkeä lantion asennon säilyttämisessä (jos keskimmäinen pakaralihas on kireä, tuntuu kuin reisiluuta revittäisiin pois paikoiltaan). Samalla kannattaa antaa kyytiä keskivartalon lihaksille, jotka ovat hyvin tärkeitä oikean juoksuasennon ylläpitämisessä. Keskivartalostahan juoksuliike oikeastaan lähtee ja etenkin lantion asennolla on paljon merkitystä juoksuaskeleen taloudellisuuteen.

Pitkien lenkkien ja lihaskuntoharjoitusten lomaan kannattaa lisätä vielä juoksutekniikkatreenejä, joissa voi hioa juoksutekniikkaansa taloudellisemmaksi. Juoksutekniikkatreeneissä keskitytään hyvään juoksuasentoon ja optimaaliseen askellukseen. Kaikki juoksussa käytettävät lihakset yritetään saada aktivoitua ja käyttöön, jolloin vammojen riski vähenee ja juoksun pitäisi muuttua kevyemmäksi! Mulla tällä hetkellä suurin ongelma taitaa olla askeleen ponnistusvaiheessa, jossa askel ei mene aivan loppuun asti ja tehoja jää käyttämättä. Loikkia ja mäkitreeniä vähän lisää, niin jospa sekin alkaisi toimimaan!

Peruskunnon etsimisen ei siis tarvitse olla tylsää taaplaamista, vaan silloin kannattaa liikkua mahdollisimman monipuolisesti ja paljon, parantaa kunnon lisäksi juoksutekniikkaansa ja pitää mielensä virkeänä talven pimeydestä huolimatta! Mikäänhän ei piristä paremmin kuin reipas juoksulenkki!

Hyvä päivä!

Sunnuntailenkin vuoro! Pitkästä aikaa pääsin juoksemaan Runner’s High’n yhteislenkkiä Pirkkolasta. Sää ja mielentila olivat sopivat juoksemiseen joten mikäpäs siinä. Pääsiäinen taisi verottaa osallistujia, kun vain seitsemän juoksijaa oli lähdössä lenkille. Mutta ei se määrä vaan se laatu!

Ekaksi suunnattiin kohti Laaksoa mukavasti sulia hiekkapolkuja pitkin. Ihan Laaksolle asti ei menty vaan käännyttiin jo puolessa välissä takaisin. Vajaan tunnin lenkkeilyn jälkeen oltiin taas Pirkkolassa ja muutama juoksija jäi pois matkasta. Loput lähdettiin vielä jatkamaan kun oli hyvä rytmi päällä ja vauhtikin taisi hieman nousta. Tero hyppäsi kyydistä pois vähän ajan päästä, joten sitten jäätiin vain mä, Aki ja Jyrki nautiskelemaan kevätsäästä. Juttua riitti ja juoksufiilis oli suorastaan erinomainen!

Runner’s High oy on ollut voimissaan nyt yhden vuoden, kuten voitte lukea täältä ja täältä. Yhteislenkin aikana kerkesin mietiskelemään juoksukoulun taivalta näin juoksukoululaisen näkökulmasta. Mä satuin eksymään tähän porukkaan ihan sattumalta, kun poikaystäväni löysi viime keväänä netistä tarjouksen koko kesän kestävästä juoksukoulusta. Olin juuri juossut ekan puolimaratonini

Pitkä lenkki...

ja juoksukärpänen oli päässyt puraisemaan oikein kunnolla ja ajattelin, että eipä juoksukoulusta ainakaan haittaa olisi. Kesä kului mukavasti juoksukoulutreeneissä Eläintarhassa ja kotona seuraten valmennusohjelmia. Oli mahtavaa oppia lisää juoksusta ja saada kannustusta omaan harjoitteluun! Jokaisella juoksukoulukerralla saatiin innostunutta ohjausta päivän harjoituksissa ja neuvoja harjoitteluun juoksukoulukertojen ulkopuolella. Kesän huipentumana paransin puolimaratonin aikaani melkein puoli tuntia!

Koko talven olen treenannut ohjelmien mukaan ja oppinut samalla perusteita juoksuharjoittelusta ja pitkäjänteisestä työstä mitä kunnon kohottaminen vaatii. Vaikka juoksukoulut ovat pyörineet nyt jo melkein vuoden, Runner’s High’n porukalla on edelleen  sama innostus ja draivi kuin viime kesänä ensimmäisiä juoksukouluja pitäessään. Uusia ideoita juoksutapahtumiksi tai juoksukoulujen parantamiseksi tuntuu pursuavan koko ajan ja valmentajat ovat kiinnostuneita kuinka juoksukoululaiset ovat pärjänneet juoksutapahtumissa ja ehdottavat sopivia kisoja uusiksi tavoitteiksi. Juoksukouluissa on aina kannustava ilmapiiri huolimatta siitä oliko valmennettavana eilen ensimmäistä kertaa juoksemaan lähtenyt sohvaperuna vai jo useamman maratonin juossut kilpakuntoilija. Runner’s High’n kehitystä on ollut mahtava seurata näin juoksukoululaisena, toivottavasti sama innostus säilyy vielä monta vuotta!

Valohoitoa!

Sunnuntai oli hyvä päivä! Oli oikeestaan lauantaikin, mut sunnuntai oli lisäksi ekstrahyvä! Aloitin aamun reippahasti herätyksellä klo 6.20 ja suuntasin ekaksi tallille sauvakävellen kirpakassa pakkassäässä. Ei ollu ruuhkaa maneesissa seittemän jälkeen… Heppa oli oikein hyvä ja teki suunnilleen mitä minä halusin. Heppailun jälkeen sauvakävelin takasi kotiin aamiaiselle.

Aamiainen pitikin haukata melko nopiaan, koska RH:n yhteislenkki lähti liikkeelle jo klo 11 Pirkkolasta. Menussa oli siis nopeita hiilihydraatteja: puuroa, leipää ja vähän rusinoita. Onneksi pitkää ja hidasta lenkkiä ennen ei tarvitse olla niin tarkkana syömisten kanssa kuina ennen kovempaa treeniä. Aamiaisen syöminen meni vähän tiukille silti ja maha huuteli vastalauseita ekojen kilsojen aikana. Aamiaisen jälkeen piti vielä pukea tarpeeksi vaatetta päälle, että tarkenisi pari tuntia lönkötellä n. -10 asteen pakkasessa. Mulla oli kolme paitaa, kolmet ohuet housut, polvisukat, villasukat (mahtui onneksi lenkkareihin), säärystimet, kaulahuivi, kypärämyssyn tapainen päähine, pipo ja vielä tuulipuku koko komeuden päällä. Meinasin myöhästyä lenkin lähdöstä koska pukiessa meni vähän aikaa! Jarmo naureskeli operaatiolleni: “tuossa vaiheessa jotku jo luovuttais”. Nii, ehkä jotkut, mutta en minä!

Oli mulla tietenkin hanskatkin. Mulla oli toimivaksi osoittautunut kolmien hanskojen kombo: mun normaali ohuet hanskat+lapaset -yhdistelmä ja lisäksi hiihtohanskat. Hiihtohanskat pistin taskuun, että voin vaihtaa ne kun ekat hanskat kastuu. Aluksi lähdin liikkeelle hanskoilla ja lapasilla ja kun alkoi olla tarpeeksi lämmin, laitoin lapaset taskuun ja juoksentelin pitkät pätkät pelkillä ohuilla hanskoilla. Kun ne hanskat alkoi olla märät, vaihdoin ne kuivempiin ja vähän paksumpiin ja tadaa, sormet oli koko ajan lämpimät!

Mutta mutta, lenkille lähdettiin yhdentoista maissa. Seitsemän rohkeaa juoksijaa oli saapunut paikalle nautiskelemaan mahtavasta aurinkoisesta talvisäästä. Eipä ois paljon parempi ilma voinut olla! Tuulta ei ollut ollenkaan, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja polutkaan eivät olleet liukkaita tai muuten vaikeita juosta. Aurinkoinen ilma kyllä piristi ja oli mukava juoksennella hyvässä porukassa jutellen kaikenlaista! Ensimmäiset puolitoista tuntia hurahtivat melkein itsestään. Lähdettiin Pirkkolasta kohti Laaksoa, Laaksolta juostiin takaisin Pirkkolaan ja vielä Pirkkolan kolmosen lenkki ympäri. Siinä vaiheessa muutama juoksija jäi pois kyydistä. Loppujen kanssa juostiin Pirkkolan kolmonen toiseen suuntaan ja minä hölköttelin siitä vielä kotiin. Yhteensä mulle kertyi kilometrejä 22,3 ja aikaa meni melkein 2 tuntia 45 minuuttia. Hyvin vietetty sunnuntai siis!

 

Pakkasurheilua

Onneksi Helsinki City Runille on vielä aikaa. Pakkanen, vesisade, työkiireet ja mitkälie tekosyyt ovat häirinneet treeniäni! Kuten Heiaheia-profiilistani pitäisi näkyä (ainakin HeiaHeian käyttäjille), viime viikon ensimmäinen ja viimeinen juoksulenkkini oli sunnuntaina. Vähän hävettää.

Tämä viikon ainut lenkki myös hieman jännitti. Pikkupakkasissakin juokseminen oli tuntunut viime aikoina hieman epämiellyttävältä, ja aamulla mittari näytti -8 °C.  Tällä kertaa menin kuitenkin mukaan Runner’s High sunnuntailenkille Pirkkolaan riittävän kauaksi Etelä-Helsingistä ja merestä. Pakkanen ei häirinnyt juuri ollenkaan, ja ilma tuntui suunnilleen samanlaiselta kuin nollakeli kotikulmilla, mutta ilman loskaa.

Ja vielä siitä City Runista. Vaikka olin viime viikolla hieman laiska, niin hyvin se treeni etenee. Pohjat ovat tällä hetkellä paljon paremmat kuin ennen ensimmäistä puolikastani. Olen jatkuvasti tehnyt 2-3 juoksuharjoitusta viikoittain siten, että viikossa juoksen pääsääntöisesti aina ainakin yhden minulle pitkän reilun tunnin mittaisen lenkin, yhden kahdeksan kilometrin vauhtikestävyysharjoituksen, ja lisäksi olen pari kertaa kokeillut vauhtileikittelyä juoksemalla kesken kevyttä lenkkiä 6-8 kappaletta 60-90 sekunnin vetoja 90 sekunnin hölkkäpalautuksella. Juoksun lisäksi käyn välillä salilla bodaamassa, sekä uhmaan polvieni ja nilkkojeni terveyttä pelaamalla futsalia.

Sunnuntainen yhteislenkki oli muutenkin hauska kokemus pitkästä aikaa. Porukka oli tällä kertaa pieni, mutta silti porukassa juoksemisessa on oma hohtonsa. Omat lempparilenkkini ovat yleensä yksinäistä taivallusta vain hyvä musiikki seurana. Kovempivauhtinen vauhtikestävyystreeni sujuu mainiosti Metallican, Children of Bodomin tai In Flamesin tahtiin, kun pitkää lenkkiä rytmittää mukavasti vaikkapa Hanoi Rocks, Chisu tai Jenni Vartiainen. Yksinjuoksu toimii meditaationa, jossa huolet haihtuvat, pää tyhjenee turhista ajatuksista, ja joskus jopa täyttyy uusista paremmista.

Juoksen todella harvoin porukassa, mutta nyt kun näin kävi, aika kulki siivillä. Ensin juoksimme reilun tunnin lenkin keskuspuistossa, ja osa jatkoi vielä loppuun kierroksen Pirkkolan kolmosta. Tyhmää olisi väittää, että ”ei tuntunut missään”, mutta rankempaa olisi ollut ilman hyvän seuran vertaistukea. Sunnuntaipäivä lähti loistavasti käyntiin, joten enköhän painele Pirkkolaan taas uudelleen parin viikon päästä!